29.7. Luonto kutsuu

Eilen oli Jackin ihka ensimmäinen kerta ulkona. Pieni pyrähdyshän se vasta oli, mutta Jack otti sen vauhdilla vastaan.

Tänään meni sitten ensimmäisen kerran vati. Jack yritti lähestyä kuivattua kanafilettäni kesken syömisen. Murisin sille pari kertaa varoitukseksi ilman toivottua vaikutusta. Se tuli kiskomaan sitä ja sitten rähähdin ihan kunnolla ja näytin hampaita, taisin vähän osua sen turkkiinikin. Sitten kyllä vinguttiin ja oltiin tosi onnettomia. No, kyllä muakin aika paljon nolotti. Ei olis tarvinnut ihan noin kovaa kouluttaa. Nuolin Jackiltä korvat hetken kuluttua, eikä se onneksi ottanut nokkiinsa tai pelästynyt liikaa.

Pentulaatikko ei pidättele Jackiä enää pitkään. Aamusta klo 3 lähtien se on kahden tunnin välein pystyssä laitaa vasten kyselemässä, joko nyt saa nousta. Koska täältä pääsee pois? Joko ruoka on valmista?

26.7. Riiviötransformaatio

Omituinen tyyppi tuo Jack. Suurimman osan ajasta se nukkuu, mutta hereillä ollessa hanat on koko ajan kaakossa ja sitten se taas yhtäkkiä sammuu.

Sen säädöt on selvästi asetettu vain nollaan ja sataan on-off -kytkimellä. Se nelistää villisti pitkin lattiaa ja välillä menee mutkat suoriksi ja suorat mutkiksi kuperkeikan kautta. Välillä taas tuntuu, että pakitus sujuu paremmin kuin eteenpäin meno. Ryömimisvaihe on joka tapauksessa auttamattomasti ohi. Nyt se yrittää juoda maitoakin jo seisten, vaikka makuulla olisi paljon helpompaa. Silloin kun mä olen pystyssä, se yrittää hyppiä tasatassua nisille. No, eihän siitä mitään tule. Sitä paitsi se sattuu! Joudun siis siirtymään kylmän viileästi pienen matkan päähän, kunnes Jackin mielenkiinto on suuntautunut muualle. Siihen ei kauaa mene. Se tuntuu oleva erityisen ihastunut ihmisten kenkiin. En kyllä ymmärrä miksi. Myös ihmisten varpaat ja sormet tuntuvat himottavan...Siitä on tullut jyrsijä. Se hamuaa jatkuvasti jotain leukojensa väliin.

Ihmiset hankki ihania pieniä leluja. Niiden suhteen tuntuu vain vallitsevan jonkinlainen väärinkäsitys. Kaikki leluthan on aina kuuluneet mulle. Nyt ne yrittää tunkea niitä Jackin naaman eteen, mutta mun täytyy tietysti käydä näyttämässä, miten niillä kuuluu leikkiä, heitellä ja murista. Ne on NIIIN ihania! Vielä kun joku heittelisi niitä mulle! Mutta EI...lelut takavarikoitiin multa. Törkeetä! Haistan tarkasti, missä ne on ja käyn hakemassa ihmiset paikalle ja osoitan ihan selvästi ja haukun vielä vähän päälle. Ne on ihan kuin ne ei olis tietävinäänkään.

Evolving gremlin
Jack's transformation into a rascal has begun. The little sharp teeth are coming out...fingers, toes and shoes of the humans are on his list of favorites as well as my ears.
He is no longer a crawler. He is running and jumping all over full speed. And all over sudden his energy wears out and he falls asleep. Funny but sweet little guy!

Täältä tullaan maailma!

...valloittaja saapuu.
Jackin pienet terävät naskalihampaiden alut tunkevat voimalla ikenistä ulos. Ikeniä selvästi kutittaa ja se yrittää iskeä kutisevat hampaat mun tassuihin, kuonoon, korviin...ihan mihin vaan leuka aukeaa riittävästi. Nisäraukat alkavat olla kovilla. Onneksi sen leukojen puruvoima on vielä aika onneton.

Jackin elämänpiiri laajenee päivittäin. Mitä ahtaampi kolo, sitä mielenkiintoisempi paikka. Pentulaatikko alkaa käydä tylsäksi ja pieneksi ja sitä laukataan ympäri reunoja myöten heti aamutuimaan. Se nousee reunoja vasten kahdella tassulla seisomaan ja kurkkii yli laidan huutokonsertin kera. Tietysti käyn silloin aina tarkistamassa tilanteen. Itse makoilen suurimman osan yöstä joko sängyllä, josta on hyvä näkymä pentulaatikkoon tai sitten sängyn alla, kun tulee liian kuuma. Pentulaatikossa käyn edelleenkin monta kertaa yössä syöttämässä Jackin ja välillä jään loikoilemaan sen kanssa pidemmäksikin aikaa.

Sen motoriikka ja tasapaino alkaa selvästi kehittyä...tosin on vielä varaakin.

18.7. Kolmen viikon tepasteleva "tonnikeiju" ja aineen häviämättömyys

Jack rikkoi toissapäivänä 1000 g:n rajan ja eilen sille tuli kokonaiset kolme viikkoa ikää täyteen. Se on ihan höpsö. Se hädin tuskin osaa kävellä muutaman askeleen ja heti sen pitää yrittää jo hypähdellä. Se luulee olevansa jo tosi iso. Seisomapissoja tulee vähän väliä ja eilen se sai ensimmäistä kertaa maistaa puppy moussea...siis lähes aikuinen, muka!

Sen aktiivisuus on kaiken kaikkiaan lisääntynyt eksponentiaalisesti. Tassuttelu alkaa jo jossain määrin sujua. Se luulee edelleen, että mun korvat on sen leikkikaluja. Se yrittää sitä paitsi jo nyt kävellä mun yli...kirjaimellisesti. Mokomakin isottelija! Tosi asiassa se on kyllä syötävän söpö. Lurps!

Syömisestä puheen ollen... mulla on tätä nykyä aina nälkä ja koko ajan jano, etenkin nälkä, vaikka ruokaa menee moninkertaisesti aiempaan nähden. Mikä ihmeellisintä, se vain tuntuu häviävän jonnekin. Aineen häviämättömyyden laki on selvästi kumoutunut. Mullistavaa! Pitäisi varmaan ruveta tutkijaksi ja kehittää uusia fysiikan lakeja, voisin saada Nobelin. Sain eilen ja tänään lihapullia. Ne oli hassusti halkaistu ja keskellä näkyi jotain valkoista, tai niin ainakin luulen. Kaikki kuitenkin hävisi tosi nopeasti kurkusta alas. Tähän oli selvästi kissa haudattuna!

15.7.2015 Keikkuen ja kellahdellen

(Laite)teknisten ongelmien vuoksi blogin päivittämiseen on jäänyt harmillinen tauko, joka nyt korjaantuu...

 Elämä etenee tasaiseen tahtiin. Jack syö ja nukkuu ja syö ja nukkuu, ryömii ja pyrkii jaloilleen ja söpöilee ja kasvaa. Minä syön ja nukun ja syötän ja syön ja nukun ja käyn lenkillä ja syön. Tuntuu, että koko ajan on nälkä. Nahkapukuni alkaa löystyä, karvaa lähtee ja nisät venyy. Kyllä tämä äitinä olo on työlästä! Ja taloakin pitäisi vahtia. Vahtimisesta puheenollen...

Pari päivää sitten nokisutari apurinsa kanssa melkein pääsi yllättämään. Miehet mustissa (men in black) ja naamat noessa, joten päätin haukkua ne oikein kunnolla. Ei niin likaisia voi päästää samaan huusholliin Jackin kanssa. Hetken haisteltuani mieleen muistui jotain merkittävää. Viime vuonna ne heitteli mulle frisbeetä. Ei siis kauheen pahoja...oikeastaan aika mukavia. Annoin armon käydä oikeudesta ja päästin peremmälle.Yrittivät rapsutella. Muodon vuoksi vielä muutaman kerran haukahdin, homma hoidossa.

Alkuillasta kävikin sitten paha kämmi. Kaikki oltiin päikkäreillä, kun ruokapöydälle oli ilmestynyt rasiallinen mansikoita. Kukaan läsnäolijoista ei tunnustanut. Tietysti multa tivattiin, että kuka oli käynyt ja miksi en ollut hälyyttänyt. Tosi noloo! Ei hajuhivenen häivähdystäkään. Täällähän ravaa alvariinsa kaikenkarvaista kattomiestä ja ties mitä porukkaa ja just oli sanottu, ettei tartte niin paljoa haukkua. Siinä sitä ollaan. Osaisivat päättää, mitä oikein haluavat. Tein niin tai näin niin aina väärin päin. Mutta sain sentään hyvät päikkärit Jackin kanssa :) ja mysteerikin ratkesi myöhemmin.

Jack kiipeilee nykyisin. Eikä sitä paljoa kiinnosta, meneekö se kuonon tai tassun yli. Lisäksi se tulee suu levällään pussailemaan, kiskoo korvista ja imee tassua, joko mun tai omaansa. Kaikista huvittavimpia ovat kävely-yritykset. Kaksi askelta ja kumoon. Kun nokka nousee, niin pyrstö tarttuu, siis tietysti kuono ja häntä, höh. Huojuu, huojuu. Ja sitten leviää koko paketti. Tänään tuli ennätys! 30 cm yhtäjaksoisesti pystyssä!!! Kaikki tytöt oli myytyjä. Ja pojatkin.

9.7. Silmät auki tassuttelemaan

Jackin silmät aukesivat eilen. Silloin ne olivat vain pikkuisen sirrillään, mutta tänään ne olivat jo apposen auki. sen kirsukin on jo saaut vähän väriä.

Poika yrittää sinnikkäästi tassuilleen ja välillä jopa onnistuu ottamaan askeleen.

Meillä on ollut vähän erimielisyyksiä maitobaarin rajoittamattomasta käyttöoikeudesta. Mun mielestäni sen ei tarvitsis ihan koko aikaa roikkua baarissa niinkuin toissapäivänä, jolloin painoa tuli lähes 100 g päivässä. Käyttöoikeutta täytyy rajoittaa! Olen hieman kyllästynyt olemaan pelkkänä maidontuottaja - tuorevarastona ja kaiken lisäksi nisätkin vähän kipeytyy. Nyt olenkin poistunut pentulaatikosta aina, kun on siltä tuntunut ja on tuntunut kohtuullisen usein. Huono omatunto siitä on tietysti tullut ja olenkin palannut aina hetken kuluttua tarkistamaan tilanteen, jolloin poika on ollut makoisasti unten mailla ja olen saanut kaipaamani breikin.

Ihmiset ovat yrittäneet tuputtaa Jackille tuon tuosta myös äidinmaidon vastiketta. Ihan pöljiä! Jack on sylkenyt kaikki pihalle. Äitinsä poika! Laatutietoinen! Kuka nyt mitään korviketta haluaisi, kun tarjolla on luomua supermaitoa? Makuhan on ihan eri planeetalta. Korvikehan haiseekin pahalta. Ei noista ihmisistä ota selvää, mitä niiden päässä liikkuu.

Muuten elämä on ihan mallillaan ja alkaa sujua jo totuttua kaavaa noudattaen. Kuten videoklipistä näkee, meillä on Jackin kanssa hieman eriävät käsitykset myös pesujen tarpeellisuudesta.

7.7. Voi tätä iloa - jo yli puoli kiloa!

Jack on edelleen maitobaarin paras ja ainoa kanta-asiakas, jolla on baarin rajoittamaton käyttöoikeus.
Me eletään sen kanssa symbioosissa. Sillä on loputon nälkä ja koko ajan jano ja mulla voimakas nuolemisvietti. Meillä on diili. Se saa tankata niin usein ja paljon kuin haluaa...ja se käyttää oikeutensa täysimääräisesti ja vastavuoroisesti mä saan putsata ja puleerata aina kun huvittaa, siis melkein aina vuorokauden ympäri, mitä nyt välillä molemmat vähän huilataan.

Jackillä on tänään ikää 11 vrk. Vaakaa oli pakko vaihtaa, kun mitta-asteikko ja kupin tila loppuivat kesken.

Uusi puntari näytti iltapäivällä 553 g. Aika poika! Yli kolmikertaistanut painonsa, heikompaa voisi tahti jo hirvittää. Jack jaksaa imeä posket lommolla. Ne taitaa sitten ollakin ainoat paikat, jotka Jackillä on enää lommolla.


Jackin vuorokausirytmi toistaa samaa kaavaa: syödään, nukutaan, liikutaan...Liikunnaksi lasketaan ryömimisen lisäksi nisän vaihto, venyttely, haukottelu ja kaikenlainen tassujen heiluttelu.

Sitten se käykin nukkumaan pikkumasunsa pullollaan.

27.6.- 4.7. Jackpot - täysosuma!

Siitä lähtien, kun alien (ihmiset nimittävät Jackiksi) yli viikko sitten  ilmestyi, mua on kummastuttanut moni asia. Se muuttaa jatkuvasti muotoaan. Se venyy ja paukkuu; hmm.. välillä tuoksahtaa. Sillä taitaa olla laktoosi-intoleranssi. Jos se olis tyttö, tulis pelkkää ruusun tuoksua. Noi miehet on tollasia.

Mikä eläin?
Silloin, kun se ilmaantui, se näytti pikkuruiselta vasikalta.

Värityskin sopi lehmään. Ei, ei se voi olla vasikka. Siltä puuttuu sorkat. Kokonsa puolesta se olisi sopinut hiireksi.

Välillä se naukuu, mutta en usko, että se on kissa. Tämän hetken tilanteen mukaan väittäisin, että se on marsu. Tiedä häntä. Jotenkin etäisesti se muistuttaa koiraa, ehkä jopa kooikkeria...

Koko
Strategiset mitat:
Pää-perämitta: kaksi ja puoli mun etutassun leveyttä tulovaiheessa ja nyt noin 5-6. Ihmisten mitoissa? Tulovaiheessa alle Samsung Galaxy ja nyt vajaa puolitoista Samsung Notea. Senttimetrit? Ne on yliarvostettuja, ei kuulu koulutukseen.
Paino: Ihmisten mukaan tulovaiheessa 175 g ja tänä aamuna 365 g, eli se on jo tuplannut kokonsa viikossa. Tällä vauhdilla siitä tulee isona kerrostalon kokoinen.

Miten tällainen kasvu on mahdollista? No, tietysti mun supermaidolla. Jätkä hengaa jatkuvasti mun maitobaarissa. Se luulee, että jokaisesta nisästästä tulee eri makua: mansikkaa, vanilijaa, suklaata...ja kokeilee vuorotellen jokaista. Ja hetken kuluttua alkaa saman rundin uudestaan. Hyvä imuteho sillä on, se täytyy sanoa!

                                                   Jack notkuu yön hämärissä pystybaarissa.

Liikkuminen:
Se ryömii yllättävän lujaa neliveto-kroolilla, siis vapaalla tyylillä. Koordinaatio ei oo ihan vielä parhaassa mahdollisessa kuosissa, kellahduksia sattuu tuon tuosta. Mallia bambi liukkaalla jäällä. Pää painaa niin, ettei meinaa saada irti alustalta. Se on noi suuret aivot, kun painaa! Ohessa pieni tyylinäyte. Tää ei sit ollu vielä se rotu-racing...

Käytös:
Saamansa huomion ansiosta sillä on itsetunto kohdillaan ja se käyttäytyy kuin maailmanluokan stara. Ja kuitenkin niin söpö!

No more paparazzis, please!

Sitten vielä vähän niitä epähienompia juttuja...Mun vaistot sanoo, että niiden hoitaminen kuuluu mulle, ainakin pari ensimmäistä viikkoa. En oo kyllä googlannu, kun kaikki koneet on koko ajan varattuina. Pitäisi nuolemalla stimuloida suolen ja rakon toimintaa. Hmmm...kannatan tietysti lämpimästi kierrätystä! Erityisesti noiden alkuaineiden kierrätystä. Äidinmaito, jos mikä, on tosi tärkeä ja energiaa sisältävä alkuaine ja kannattaa ottaa talteen. Katso vaikka Jackin kasvamista. Maku on sitten makuasia. Jos olisin vaihto-oppilas, sanoisin, että se maistuu mielenkiintoiselta. Omasta puolestani voisin jättää sen kierrättämisen siihen kahteen viikkoon. Jack yllätti meidät kaikki sekä eilen, että tänään. Se punnersi suorille tassuille ja tulosti täydellisen omatoimikakan!!! Reipas poika! Ai, että oon ylpee! Se oli täydellinen Dijon-sinappi.

Jack edestä, Jack takaa, Jack syö, Jack makaa...

Ai, että mitä mulle kuuluu? Kiitos hyvää. Se ihmedieetti on aivan mahtava, suorastaan megamieletön. Lopetin dieetin jo aikapäiviä sitten, mutta se vaikuttaa edelleen. Lenkkeillessä on tosi kevyt olo. Maha ei enää vyöry jatkuvana aaltoliikkeenä kyljestä toiseen. Oon kokeillut ottaa muutamia spurtteja. Ihanaa! Vauhdin huumaa! Vihdoinkin. Sain vartaloni viikossa takaisin, mitä nyt nisät vielä roikkuu. Loikin, hypin, kirmaan, kipitän....

Yksi asia kyllä harmittaa. Kukaan ei leiki mun kanssa frisbeellä. Mua selvästi syrjitään. Ne ei edes mainitse sitä sanaa enää ääneen. Selvä salaliitto. Niillä on taatusti joku kiero kiertoilmaus. Mihin voisin valittaa? 

Ne väittää, että käyn kierroksilla fribeen heittelyn jälkeen. Höh. Mitä nyt kertaalleen loikkasin sängyltä Jackin styroksiboksiin leikittyäni pienen hetken frisbeellä. Täytyihän mun saada tietää, miten Jack majoitetaan. 

Ja tietysti säntään ovikellon soidessa tai ulko-oven käydessä heti paikalle riippumatta siitä, onko syöttö kesken vai ei. Täytyyhän mun hoitaa mun hommat! 

Mä niin haluun frisbeetä!!! Heilutan vimmatusti häntää ja katson silmiin. Heitä, heitä! Pliiiiiiis...