Rio hyppää
Hetja on the terrace
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
12.6.2016 vilkasta seuraelämää...
Ollaan oltu Jackin kanssa supersosiaalisia viimeisen parin viikon aikana. Kavereiden kanssa on treenattu rallytokoa, piha-agia ja näyttelykäytöstä. Jopa mun piti osallistua viikonlopun erkkariin, vaikken ole käynyt näyttelyissä vuosiin...ja nyt vielä turkittomana :(. No, onneksi vain parikilpailu -osuudessa Jackin kanssa. Jack sen sijaan osallistui ihan oikeasti. Onneksi sen turkki oli kohtuu kunnossa. Meillä molemmilla on kivat vihreät raidat takatassuissa ruohon ja frisbeen jäljiltä. Voitaisko sopia, että se on tämän hetken kuumin trendi? ..ettei meidän tarvitsis kylpeä ja kuurata. Me ei oikeen välitetä siitä touhusta kuin ihan pakon edessä - häntä koipien välissä.
Savina ja Bene tasapainoilevat
Jack nöyristelee Havulle, joka dissaa sitä sujuvasti
Minä, Havu ja Jack
Hei, kaverit! Väärä suunta!
Minä ja Havu
Jack, minä ja Havu
Savina, Jack, Bene ja Havu edessä
Savina ja Bene
Bene rallytokoilee, Savina taustalla
Savina rallytokoilee
Minä, Jack, Savina ja Bene
Seisomistreeni Jack
Rion tyylinäyte
Jack ja Rio
Pojat vauhdissa...kamera ei pysy mukana menossa
Rio, Jack ja minä
Rio, minä ja Jack...huomaa Jackin rento istuma-asento
Leikitään yhdessä: Rio, minä ja Jack
12.6.2016 ...ja Jackin eka erkkari
Erkkari eli erikoisnäyttely oli Vääksyssä. Onneksi saatiin Riosta ja Mikosta matkaseuraa. Kavereiden kanssa on niin paljon mukavampaa! Rion ja Jackin jälleen näkeminen oli yhtä riemukas kuin aina. Sääli, ettei jäänyt siinä vaiheessa aikaa leikkimiselle.
Ihmiset olivat suunnitelleet aikataulut ihan pieleen ja niille ja pikkupojille meinasi tulla oikeasti kiire. Me Mikon kanssa otettiin ihan löysin rantein ja silti ehdittiin paikalle hyvissä ajoin. Miko suhtautui hienosti Jackiin, vaikka Jack yritti tehdä itseään tykö maassa ryömien. Miko oli cool ja dissas sitä sopivasti niin kuin kuuluu, ettei pikkupojat ala hyppimään silmille.
Urosten tuomarina toimi Alie Bennink-Smies Hollannista ja koulutettavana aputuomarina sillä oli mukana Eeva Resko. Arviointi tehtiin todella perusteellisesti jo tietysti opin vuoksi. Poikia seisotettiin kehässä kunnon tovi. No hätätilannehan siitä syntyi. Nyt sekin on nähty ja koettu! Voitteko kuvitella? Kesken kehän...Onneksi tuomari ja aputuomari eivät tainneet rekisteröidä tapahtunutta, kun niin toimeensa uponneena tarkastelivat toista koiraa. Ei nyt pienet pissit mitään, mutta kun Jackin piti vääntää torttu kehän takanurkkaan. Että vähän hävetti! Sitä ei kyllä yhtään hävettänyt, mutta mua senkin edestä. Muina miehinä se jatkoi muuta touhuilua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei muka johtunut jännityksestä. Annoin kyllä palautetta vähän myöhemmin. Pöydällä se sitten esiintyi lähes edukseen. Hymyili sitä vähän vinoa irvikoira -hymyään. Taisi vähän jopa lipaista tuomaria. Tutkiminen sujui siis kohtuullisesti, mitä nyt takapuoli painui pari kertaa pöytään, mutta ei mitään katastrofaalista. Seisominenkin sujui hetkittäin - noin nanosekunnin kerrallaan. Ravaamisen kanssa meillä on vielä aikamoinen pelto kynnettävänä...Milloin se kiskoo remmi piukenana lähes tukehtumispisteessä eteen tai sivulle tai sitten kuono laahaa kiinteästi maassa tai iloisesti rallatellen se laukkaa vuorotellen joka taivaan suuntaan, minne hetken mielijohde sattuu johdattamaan. Jack on tommonen energinen "villi luonnonlapsi". Sais kyllä vähitellen jo vähän aikuistua.
näkyvissä Rio, Lumo ja Jack
Jackin paras seisontanäyte
No, joka tapauksessa Jack pääsi neljän parhaan joukkoon yhdestätoista junnusta ja kilpakierroksella tuli taas lisää hyvää kokemusta. Ei se nyt tietenkään optimaalisesti sujunut, mutta ei ihan surkeastikaan. Jack tuli kolmanneksi. Tuomari oli arvostelussaan aika tiukkis, vaikka muuten ihan asiallinen ja ystävällinen. Hän totesi, että Jackin kehitys on vielä kesken. Tässä kohtaa olen tuomarin kanssa täydellisesti samaa mieltä! Ja vielä monella eri tasolla!!! Jotain positiivista kuitenkin: tällä kerralla ei tullut edes sivuhuomautusta ylipainosta :). Ehkä se pieni dietti ja liikunnan lisäys alkavat vähitellen kantaa hedelmää.
Tämä oli siis Jackin toinen virallinen arvostelu:
" 11 months old. Needs time to develop. A bit fine in head for a male. A bit strong in step. Good ears, eyes and teeth. Could have a little more length in neck. Well angulated behind. Good proportions in lenght and height. Good tail. Good coat quality, but too much black hair. Moves well. Happy dog."
JUN EH, JUK 3
Jack on siis virallisesti erittäin hyvä, mutta ei erinomainen. Joo, näin on - tiedetään. Parannettavaa riittää! Mukavaa, että tuomarin mielestä Jack liikkui hyvin, vaikka tämän kerran esityksestä olen kyllä vähän eri mieltä. Olisittepa nähneet sen meidän parikilpailussa. Siitähän ei meinannut tulla kerrassaan mitään. Oltiin Jackin kanssa niin epäsynkassa kuin ikinä voi kuvitella. Mulla oli tarkka suunnitelma, miten, minne ja millä vauhdilla pitää liikkua...Jackillä oli ihan omat suunnitelmansa. Tai siis ei suunnitelmaa lainkaan, vaan se hetken mielijohde vei mennessään. Yritä siinä nyt sitten pärjätä muiden hyvin koulutettujen ja hyvin käyttäytyvien parien rinnalla! Tuomarikin lähes hihittäen totesi, että Jackhän menee ihan eri suuntaan :). Ja yhdessä seisomisesta ei tullut senkään vertaa tolkkua. Kun toinen meistä seisoi, niin toinen istahti ja sit onnistuttiin seisomaan se vähä aika, mitä seistiin samaan aikaan vielä ihan vinossa tai kenossa toiseen nähden. Jopa paikalla ollut harrastelijavalokuvaaja joutui luovuttamaan, kun seistessä toista meistä ei saanut kuvassa näkyviin tai samaan kuvaan. Oh, well, aina ei voi voittaa! Ihan hauskaa meillä kuitenkin oli. Ja niin näytti kehän laidalla olleilla ihmisilläkin olleen ilmeistä päätellen. Me ei olla niin ryppyotsaisia, eikä kovin vakaviakaan osata olla. ;)
Jack oli kentän laidalla (kehän ulkopuolella) omassa elementissään. Se teki tuttavuutta lähes jokaisen ohikulkevan ihmisen kanssa koosta riippumatta. Se nuuhki ja pusutti kaikki perusteellisesti. Aika monen meikäläisenkin kanssa se teki tuttavuutta. Nuppu-neidin kanssa se olisi mieluusti tehnyt enemmänkin tuttavuutta, mutta neidillä oli valitettavasti muuta kiirettä.
Ihmiset olivat suunnitelleet aikataulut ihan pieleen ja niille ja pikkupojille meinasi tulla oikeasti kiire. Me Mikon kanssa otettiin ihan löysin rantein ja silti ehdittiin paikalle hyvissä ajoin. Miko suhtautui hienosti Jackiin, vaikka Jack yritti tehdä itseään tykö maassa ryömien. Miko oli cool ja dissas sitä sopivasti niin kuin kuuluu, ettei pikkupojat ala hyppimään silmille.
Urosten tuomarina toimi Alie Bennink-Smies Hollannista ja koulutettavana aputuomarina sillä oli mukana Eeva Resko. Arviointi tehtiin todella perusteellisesti jo tietysti opin vuoksi. Poikia seisotettiin kehässä kunnon tovi. No hätätilannehan siitä syntyi. Nyt sekin on nähty ja koettu! Voitteko kuvitella? Kesken kehän...Onneksi tuomari ja aputuomari eivät tainneet rekisteröidä tapahtunutta, kun niin toimeensa uponneena tarkastelivat toista koiraa. Ei nyt pienet pissit mitään, mutta kun Jackin piti vääntää torttu kehän takanurkkaan. Että vähän hävetti! Sitä ei kyllä yhtään hävettänyt, mutta mua senkin edestä. Muina miehinä se jatkoi muuta touhuilua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei muka johtunut jännityksestä. Annoin kyllä palautetta vähän myöhemmin. Pöydällä se sitten esiintyi lähes edukseen. Hymyili sitä vähän vinoa irvikoira -hymyään. Taisi vähän jopa lipaista tuomaria. Tutkiminen sujui siis kohtuullisesti, mitä nyt takapuoli painui pari kertaa pöytään, mutta ei mitään katastrofaalista. Seisominenkin sujui hetkittäin - noin nanosekunnin kerrallaan. Ravaamisen kanssa meillä on vielä aikamoinen pelto kynnettävänä...Milloin se kiskoo remmi piukenana lähes tukehtumispisteessä eteen tai sivulle tai sitten kuono laahaa kiinteästi maassa tai iloisesti rallatellen se laukkaa vuorotellen joka taivaan suuntaan, minne hetken mielijohde sattuu johdattamaan. Jack on tommonen energinen "villi luonnonlapsi". Sais kyllä vähitellen jo vähän aikuistua.
näkyvissä Rio, Lumo ja Jack
Jackin paras seisontanäyte
No, joka tapauksessa Jack pääsi neljän parhaan joukkoon yhdestätoista junnusta ja kilpakierroksella tuli taas lisää hyvää kokemusta. Ei se nyt tietenkään optimaalisesti sujunut, mutta ei ihan surkeastikaan. Jack tuli kolmanneksi. Tuomari oli arvostelussaan aika tiukkis, vaikka muuten ihan asiallinen ja ystävällinen. Hän totesi, että Jackin kehitys on vielä kesken. Tässä kohtaa olen tuomarin kanssa täydellisesti samaa mieltä! Ja vielä monella eri tasolla!!! Jotain positiivista kuitenkin: tällä kerralla ei tullut edes sivuhuomautusta ylipainosta :). Ehkä se pieni dietti ja liikunnan lisäys alkavat vähitellen kantaa hedelmää.
Tämä oli siis Jackin toinen virallinen arvostelu:
" 11 months old. Needs time to develop. A bit fine in head for a male. A bit strong in step. Good ears, eyes and teeth. Could have a little more length in neck. Well angulated behind. Good proportions in lenght and height. Good tail. Good coat quality, but too much black hair. Moves well. Happy dog."
JUN EH, JUK 3
Jack on siis virallisesti erittäin hyvä, mutta ei erinomainen. Joo, näin on - tiedetään. Parannettavaa riittää! Mukavaa, että tuomarin mielestä Jack liikkui hyvin, vaikka tämän kerran esityksestä olen kyllä vähän eri mieltä. Olisittepa nähneet sen meidän parikilpailussa. Siitähän ei meinannut tulla kerrassaan mitään. Oltiin Jackin kanssa niin epäsynkassa kuin ikinä voi kuvitella. Mulla oli tarkka suunnitelma, miten, minne ja millä vauhdilla pitää liikkua...Jackillä oli ihan omat suunnitelmansa. Tai siis ei suunnitelmaa lainkaan, vaan se hetken mielijohde vei mennessään. Yritä siinä nyt sitten pärjätä muiden hyvin koulutettujen ja hyvin käyttäytyvien parien rinnalla! Tuomarikin lähes hihittäen totesi, että Jackhän menee ihan eri suuntaan :). Ja yhdessä seisomisesta ei tullut senkään vertaa tolkkua. Kun toinen meistä seisoi, niin toinen istahti ja sit onnistuttiin seisomaan se vähä aika, mitä seistiin samaan aikaan vielä ihan vinossa tai kenossa toiseen nähden. Jopa paikalla ollut harrastelijavalokuvaaja joutui luovuttamaan, kun seistessä toista meistä ei saanut kuvassa näkyviin tai samaan kuvaan. Oh, well, aina ei voi voittaa! Ihan hauskaa meillä kuitenkin oli. Ja niin näytti kehän laidalla olleilla ihmisilläkin olleen ilmeistä päätellen. Me ei olla niin ryppyotsaisia, eikä kovin vakaviakaan osata olla. ;)
Tyylinäyte meidän parikilpailusta :)...muut oli kuonot samaan suuntaan
Jack oli kentän laidalla (kehän ulkopuolella) omassa elementissään. Se teki tuttavuutta lähes jokaisen ohikulkevan ihmisen kanssa koosta riippumatta. Se nuuhki ja pusutti kaikki perusteellisesti. Aika monen meikäläisenkin kanssa se teki tuttavuutta. Nuppu-neidin kanssa se olisi mieluusti tehnyt enemmänkin tuttavuutta, mutta neidillä oli valitettavasti muuta kiirettä.
Minä, Jack ja Nuppu-neiti
Minä, Jack ja Rio kisatunnelmissa
Jack taisi saada jonkinlaisen auringon pistoksen tai muuten vaan kisaväsyn, kun se loppumetreillä rähähti Riolle. Kai sitä harmitti, kun ne eivät päässeet vapaasti temmeltämään pitkin nurmikenttää. Onneksi Rio ei siitä suuremmin harmistunut ja ihan sovussa ne sen jälkeen tohuilivat. Ja yhdessä matkattiin iloisesti kotia kohti. Autossa oli jostain syystä paluumatkalla perin rauhallista. Me karvakuonot kehrättiin kerällä suurin osa matkasta. Miko valvoi eniten, kun sillä oli suhteellisesti vähiten tilaa, eikä sen takia kovin mukavaa asentoa meinannut löytyä.
Miko -konkarin tyylinäyte
Tänään yritin opettaa Jackiä uimaan, mutta se jäi vasta kahlailun asteelle.
Muka uitettuja koiria
Miko -konkarin tyylinäyte
Tänään yritin opettaa Jackiä uimaan, mutta se jäi vasta kahlailun asteelle.
Muka uitettuja koiria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)