26.1.2016 Jack 7 kk

Jack the riiviö, Jakkeli, Kaakeli täytti tänään seitsemän kuukautta. Ei kyllä uskoisi. Sen kunniaksi se pisti oikein kunnolla ranttaliksi. Ensin se kävi päivällä kaivamassa eteisen laatikoista villasukat ja tohvelit...kaikki erikseen ja roudasi ne makuuhuoneeseen; osan lattialle ja osan sängylle. Mattoakin tuli vähän jyrsittyä ja tietysti isännän jumppakamppeet piti kaivaa kassista ja levittää pitkin lattiaa. Varsinainen show-mies.

Frisbeen kanssa ehdittiin pikkuisen leikkiä ulkona. Sitten päätettiin Jackin kanssa jatkaa leikkiä vielä sisälläkin. Jostain syystä ihmiset eivät siitä hirveesti innostuneet. Ne lämpesivät muuten vaan. Pidettiin kuulemma liikaa meteliä.

Jackin strategiset mitat: paino 10 kg (läski! Ei oo ruokavalio tehonnu) ja säkäkorkeus n. 39 cm tai jotain sinne päin (mittaustulokset vaihtelivat välillä 38-39,5 cm, useimmin päädyttiin 39:ään).

                                  Naamakuvista katsottuna on meissä vähän jotain samaa...

                                ...paitsi että Jackillä on jo nyt paljon hienommat korvakorut

 Ai, että kaamee siivo?Jack, älä ollenkaan yritä kattoa mua...tää on kaikki ihan sun aikaansaannostas!

        Mulla ei oo tähän juttuun osaa, eikä arpaa, vaikka söpöiletkin. Saat kaiken kiitoksen ja kunnian!

                                          Minäkö??? - Joo, äläkä yritä näyttää noin viattomalta

24.1.2016 Lumiukkelit

Viikko sitten käytiin mökillä ihmisten kanssa varmistamassa, että putket on ja pysyy jäässä.
                                    Ekaa kertaa uskaltauduttiin myös kunnolla järven jäälle.

                                               Täytyy sanoa, että oli aika kaunista.

                                            Tietysti käytiin hakemassa Sheriä leikkimään.

                                     Ensimmäistä kertaa Sherikin intoutui leikkimään Jackin kanssa.

                                                               Luminaama Jack
Perjantaina oli taas nätti ilma ja päästiin leikkimään pitkästä aikaa frisbeellä. YESS!!!

Lauantaina harrastettiin hankilenkkeilyä.

                                           Tulehan pupuseni...
Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin Rion vierailu pitkästä aikaa. Pojilla synkkasi taas ensimmäisestä sekunnista lähtien. Edes Jackin paksu takki ei hidastanut poiken remuamista.

                                                              Tiivis haliote

 Takin huonona puolena oli se, että se hörppäsi lunta vatsapuolelle sisään. Lumi suli ja muodosti suuria palloja alavatsalle ja nivusiin. Niissä palloissa olisi riittänyt design-opetusta Aarikan suunnittelijoillekin :(. No, eipä se paljon menoa haitannut...takki pois ja menox!

                                              Lumipallona luokses pompin, pompin...

                                                    Antaudu tai tulee lumipesu!

                                                 Pojathan ei kerjää...IKINÄ.

16.1.2016 Kaverikävelyllä

Olipas taas hieno keli käydä treffaamassa kavereita. Uskaltauduttiin Nuottaniemessä jäälle, mutta siellä oli hienon puuterilumen alla ikävä vesikerros, joka takertui lumen kanssa anturoiden väliin koviksi jääpaakuiksi. Kaikilla muilla oli kunnon takit paitsi Havulla, jolla on niin upean paksu turkki.
Jack oli taas tosi otettu, kun sai Havusta miehisen roolimallin. Se kulki Havun perävaununa melkein puolet matkasta.

                                          Bene, Savina ja Havu jäällä

                                          Havu putsaa anturoitaan, me ja Savina

                                  Qarisma oli pitkästä aikaa mukana :), Bene, Savina ja Havu

                             Jackin piti taas isotella ja merkkailla kaikki Havun merkkaamat paikat

                                          Me ja Havu, liian kylmä arkitottikseen

                                          Me ja Havu

                                          Jack ja minä, lunta näkökentässä

                                         Jack, minä, Havu, Bene ja etureunassa Qarisman häntä

Lähes ainoat terävät kuvat porukasta: Qarisma, minä, Jack, Havu, Savina ja Bene; viis ihmisistä. Ne saa olla just niin tärähtäneitä kuin on.

Oli tosi kivaa; reipasta ja raikasta menoa mukavassa seurassa. Toivottavasti nähdään pian uudelleen! 

15.1. 2016 Ensimmäinen lumiumpsukkeli

Lumi on aika mukava elementti. Se toisaalta vaimentaa hajuja, mutta ne hajut mitkä tarttuu kuonoon, on sitäkin kiintoisampia ja nautinnollisempia. Ärsykkeitä on vähemmän, mutta niistä "irtoaa" enemmän.

Sisällä hajuja on riittänyt senkin edestä, kun toisen vessan ilmastointiputki oli jäätynyt umpeen ja tuuppasi hajut sisälle. Jostain syystä ihmiset ei siitä kovasti ilahtuneet, mutta meistä Jackin kanssa se oli tosi mielenkiintoista. Putkimiestäkin olisimme auttaneet auliisti, mutta se ei halunnut meitä jalkoihin pyörimään...tylsä tyyppi! Ja me niin yritettiin olla sille mieliksi. Yritettiin roudata rättejä ja silleen...ihana haiseva vesivana viemärivettä :)!

Yhdellä iltalenkillä Jackille meinasi käydä hassusti. Se ei ollenkaan älynnyt, että tuuli oli kinostanut lunta oikein urakalla. Tavalliseen tapaansa se spurttaili täysillä pellon laidalla mäkeä ylös ja alas...ja yhtäkkiä se käytännössä hävisi näkyvistä. Pikkumies oli ojan pohjalla toisella reunalla pehmeään pakkaslumeen uponneena niin että takin mustaa selkämystä näkyi vain kapea juova. Sitten lumi pöllysi kovasti ja Jack räpisteli ja pärski hämmentyneenä esiin ennen kuin kukaan ehti kaivamaan sitä ulos kinoksesta. Ei se onneksi pahasti pelästynyt, mutta loppulenkin se kyllä seurasi kiltisti muita tai valitsi tarkoin vähempilumisia askelluskohtia.

Jackillä riittää energiaa ja se saa mutkin aika usein innostumaan. Jos ei muuten, niin haukutaan pikkulintuja tai leikitään.

Tätä nykyä Jack leveilee, kun se on oppinut nostamaan kinttua.

10.1.2016 Tammitouhuiluja

Harmi! Jackistä on tullut yli-ikäinen Mustin ja Mirrin pentutreffeille...senkin vanha äijä. Vikalla kerralla leikkikavereina oli kaksi pikku chihua. Jack osasi leikkiä tosi nätisti niitten kanssa, eikä yhtään jyrännyt miniatyyrejä.

Pupu sen sijaan joutui turvautumaan kirurgin apuun raajojen ja korvan replantaatiossa. Mekö muka rajuja? Ihan vaan pikkusen vähän leikittiin...

No, minkäs teet, kun energiaa piisaa, eikä sitä pääse riittävästi purkamaan pihalle. Jotainhan sille täytyy tehdä! Jack ehti vähän maistella räsymattoakin ja sitten kröhi nielemiään matonkuteita kurkustaan. Ei oo ihan viisasta, mutta ei se aina usko mua. Ihmisiä se sentään kuuntelee, mutta sen muisti on aika lyhyt.

On se jotain oppinutkin. Se osaa käskystä seistä, istua, mennä maahan ja uusimpana jopa hetken odottaa paikallaan. Sanomattakin on selvää, että mä oon tietysti älyttömän paljon parempi.

Piukeilla pakkasilla Jack pääsi tutustumaan uuden uutukaiseen talvimantteliinsa. Sen takki on vähän mukavampi kuin mun vanha, sillä siitä saa vähemmän sähköiskuja...tai sitten mä oon vaan niin paljon energisempi, että säteilen sähköä. Jos totta puhutaan ja jos sen jatkuvaa poukkoamista seuraa, niin oikeesti en kyllä valitettavasti jaksa enää vetää vertoja sen virtapiikeille.

Töppösiäkin kokeiltiin. Jackin anturat on vielä niin pehmeät ja ohuet, että se joutuu paljon herkemmin nostelemaan tassujaan kylmässä lumessa kuin minä. Melkoisen houkuttelun jälkeen Jack antoi pukea mun vanhat tossut tassuihinsa.  Hetken aikaa kaikki näytti hyvältä vielä sisällä, mutta Jackin porhallettua takapihalle kaikki neljä tossua lensivät kaaressa jo terassilla Jackin nelistäessä pikkulinnun perässä. Eli se niistä tossuista. Olemme sen jälkeen päässeet vain pikaisesti piipahtelemaan pihalla ja typistetyille pikkulenkeille. Onneksi pahimmat pakkaset näyttää laantuneen, sillä en mäkään niistä töppösistä piittaa ja talvipalttootakin siedän juuri ja juuri kevyesti irvistellen.

Sisäleikkejä ollaankin leikitty senkin edestä.

Suurin piirtein sulassa sovussa...pikkurähinää ei lasketa - se kuuluu leikkiin.