Hetja on the terrace

Hetja on the terrace

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6.12.2015 Pulska voittaja

Nyt siitä on mustaa valkoisella:"hieman pulskassa kunnossa". Että silleen! Voi Jack-parkaa, nyt se joutuu dietille. Huolestuttaa kyllä vähän, että mäkin taidan joutua samalle ruokavaliolle...on tainnut maallista hyvää kertyä munkin kupeilleni siinä missä Jackilläkin. Ei se meidän vika voi olla, että ruoka ja etenkin herkut maistuu niin hyvin. Ihmisten vika! Mitäs ovat niin heikkoja ja lankeavat anoviin katseisiin. Toki ollaan Jackin kanssa aika taitavia. Mun täytyy vielä opettaa Jackille pään kallistaminen kevyesti samalla, kun tuijottaa ihmisiä suoraan silmiin.

Mun täytyy muutenkin opettaa Jackille niiiin monta asiaa... Noista miesten hormooni-asioista en kyllä sitten ymmärrä mitään. Siihen täytyy pyytää apua joltain viisaammalta esimerkiksi Guidolta. Kukkaset ja mehiläiset ja niihin liittyvät jutut sais ilmaantua pihapiiriin vasta piiitkän ajan kuluttua. Jonkun täytyisi kyllä ehdottomasti valistaa Jackiä niistä asioista ja mieluummin aika pian. Ensimmäiset oireet on jo havaittu. Jack oli Mustin ja Mirrin pentutreffeillä yrittänyt ensi astua Väinön ja sitten hetken kuluttua Huldan. Täyttä ymmärrystä vailla ja hiukka noloo! Ja kaikki tuli ihan puskasta...ei pienintäkään viitettä tällaisesta kiinnostuksesta ennen tätä tapahtumaa. Anna mun kaikki kestää! Varhaiskypsä bi-pentu. Ainakaan se ei tällä kerralla ollut ahdistunut liikaa, vaikka pentuja oli taas ollut kymmenen ja kookas Elvis oli komentanut kaikkia pienempiään kumeasti haukkumalla. Tai sitten sen konseptit vaan totaalisesti sekosi. Tiedä häntä.

Ohessa pätkä meidän arkisisäleikeistä. Jack oli edeltävästi silpunnut mattoa ja ja talouspaperirullan. Sitten aloitimme köydenvedon.

Ollaan me tällä viikolla saatu leikkiä ulkoleikkejäkin :). Meillä kävi ilmalämpöpumpun asentaja. Ja vaikka se oli kissaihmisiä, se heltyi heittelemään meille frisbeetä oikein urakalla. Eikä me edes ihan kauheesti hidastettu sen hommia, eihän? Sen jälkeen oltiin kyllä aika rapaisia. Yritettiin samaa sähkömiehenkin kanssa, mutta jostain syystä se ei tahtonut lämmetä ajatukselle. En keksi muuta selitystä kuin että silloin oli kaamea kissanilma...kissoja tuli taivaan täydeltä ja oli muutenkin pilkko pimeää ja se joutui katkaisemaan sähköt. Yritä nyt sitten heitellä frisbeetä fikkarin valossa. Myönnetään, että olosuhteet oli suboptimaaliset, mutta ei se ois meitä haitannut. Noi ihmiset vaan on niin herkkiksiä...

Agilitytreeneissäkin taas kävin. Mulla rullaa hyvin, kunhan ohjaajan sais ojennukseen.

Ja sitten mun ylpeyden aiheeseen: Jack kävi elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Se oli melkein käyttäytynyt asiallisesti. Alkuun se oli joutunut pujottelemaan ihmis- ja koiravilinässä ennenkuin oikea kehä oli löytynyt. Vastaan oli tullut kaapin kokoisia koiria ja ajoittain meteli oli ollut korvia huumaava, ainakin Jackin mielestä...se oli hetken aikaa luimistellut häntä koipien välissä. Onneksi se oli syliin päästyään rauhoittunut. Kehässä ne oli Rion kanssa kaksistaan.Tosi mukavaa! Jack olisi tietysti huomattavasti mieluummin livahtanut leikkimään Rion kanssa, mutta ei saanut mahdollisuutta. Kehä oli täynnä nameja ja namin murusia edellisten jäljiltä, joten ei ihme, että kuono takertui kanveesiin. Jo etukäteen oli tiedossa, ettei Jackin ravaamisesta tulisi mitään...eikä sitten tullutkaan. Se oli ollut yhtä pomppimista ja hyppimistä. Kaikkien suureksi yllätykseksi (siis mun ja ohjaajan) se oli osannut seistä suht nätisti paikallaan. Pöydällä tutkittaessa se oli kevyesti yrittänyt pakittaa hampaita katsottaessa, mutta muuten oli seurustellut iloisesti tuomarin kanssa, eikä häiriintynyt kopeloinnista. Yess! Kyllä siitä vielä kehkeytyy kelpo kansalainen. Tällä kertaa tuomari oli valinnut Jackin ensimmäiseksi, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin Rio olisi voinut ihan yhtä hyvin voittaa. Molemmat saivat kunniapalkinnot! Onnea pojille!
Urakan jälkeen Jack suoranaisesti sammui auton takapenkille. Kotiin tultuakaan se ei olisi oikein jaksanut tallustaa sisälle asti.

Tässä väsynyt, mutta onnellinen sankari kaikkensa antaneena.


Ai, niin, se virallinen arvostelu: "Oikeat mittasuhteet omaava hyvänkokoinen kaunisilm. pää. hyvä purenta, ikäisekseen vahva runko, sopiva raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä karva.
Liikkuu kinnerahtaasti takaa riittävällä askelpituudella sivulta. Esitetään tänään hieman pulskassa kunnossa.
Hyvä luonne."
Kiitos Suville  hienosta kuvasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti