Jäin tosin taannoin kiinni ruokapöydällä seisomisesta ties kuinka monennen kerran kuukauden sisään. OOOOPS! Siitä on vaivihkaa vähän niinkuin kehkeytynyt tapa. Alkuun pakenin sinne Jackin karvanharventajahampaita (nyyh, mun korvakorut!), mutta sitten totesin, että sieltähän näkee mainiosti pihalle. Näkee todella hyvin, kuka menee ja vielä tärkeämpää, kuka tulee. Myös pihan pikkulintuja ja oravia voi salaa tarkkailla. No, salaa ja salaa...joskus saatan vähän innostuksesta haukahtaa.
Joo, ja sitten ollaan muutaman kerran livahdettu Jackin kanssa karkuun takapihalta. Se käy itseasiassa jo varsin näppärästi. Opetin Jackille, miten porttia voi vähän työntää tassuilla ja se antaa pikkuisen myöten alareunasta. Jack vielä varmuuden vuoksi kaivoi alareunan kohdalle pienen kuopan, niin että tarpeen tullen pääsemme pujahtamaan kolosta parissa sekunnissa etupihan puolelle. Aika montaa kertaa kyllä jouduttiin treenaamaan ja hiomaan, ennen kuin saavutettiin riittävä sujuvuus ja hyvä taiteellinen vaikutelma. Koordinaation pitää olla kohdillaan. Mä oon tietysti paljon nopeampi ja taitavampi, mutta yllättävän hyvin Jackkin tempusta selviytyy. Jostain syystä ihmiset eivät ole ymmärtäneet riittävästi kehua taidokkaita suorituksiamme. Mitä nyt muutaman kerran huutaneet hurraata...tai siltä se meitä ainakin kuullosti. Höh! Ehkä ne alkaa kyllästyä etuoven avaamiseen. Kai ne käy sieltä ruokapöydältä vakoilemassa, milloin valkoinen häntä heilahtaa...
Jackillä on uusi harrastus. Se käy kelaamassa sukkia; niin likaisia kuin puhtaitakin. Kaikki käy. Sillä taitaa olla sukkafetissi. Milloin se käy makuuhuoneen lattialle tipahtaneen sukan kimppuun, milloin livahtaa raolleen jäänestä ovesta lasten huoneisiin sukkavarkaille tai puhtaan pyykin lajittelupaikalle. Ihan oikein ihmisille, jotka jättävät vaatteitaan lattialle tai muuten vain pienen koiran ulottuville!Mokomat sottapytyt! Ihmiset ei selvästikään ole myöskään osanneet arvostaa Jackin taiteilemia tuuletus/ilmastointiaukkoja sukissa.
Jack harrastaa taidetta muutenkin. Siitä on tullut taitava pikapissaaja ja salakakkaaja, kun silmä välttää. Periaatteessa se osaa olla sisäsiisti, mutta annas olla kun sopiva tilaisuus tarjoutuu, vaikka heti lenkin jälkeen...silloin kun ihmiset vähiten osaavat odottaa. Silloin iskee Speedy Pisutti. Pikainen polvien notkistus - ja ta-daa - hieno lammikko lattialla! Ja jos ovi on rahtusenkin raollaan, väylä vapaana talon kaukaisimpaan nurkkaan ja tarkkaileva katse hetkeksi herpaantuu, tilaisuus tekee varkaan ja tulos on taattu. Leijuva lemahdus paljastaa pienen pakenijan. Onneksi näiden tapahtumien
Jack jatkaa myös aloittamaansa sisustustaiteilijan uraa. Mun mielestä sen tuotanto on kyllä vähän yksitoikkoista ja tylsää. Aina samaa silppua. No, taiteilijalla on oma näkemyksensä. Eikä kukaan voi olla seppä syntyessään, lahjakaskin vaatii treenausta.
Tilataideteos, taiteilija ja taiteilijan ylpeä äiti.
Ollaan me vietetty ihan tavallistakin koiranelämää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti