24.10.2015 Syvä taantuma

Voi, että mua harmittaa ton Jackin puolesta! Juuri viimeksi kirjoitettiin, että se on oppinut jo isoksi pojaksi ja sisäsiistiksi. Eipä kestänyt kehumista! Mokomakin ... En tiedä, onko se loukkaantunut ihmisille, kun viime viikolla oltiin pari päivää mummun hellässä huomassa, vai menikö siltä vaan konseptit ja biorytmit ihan sekaisin. Joka tapauksessa se on nyt useampana päivänä sekä pissinyt, että kakkinut sisälle ilmoittamatta mitenkään, että sillä olisi tarve päästä ulos :(. No, söötti se silti on, hapsenkakkiainen.

Jack täytti eilen 17 viikkoa. Painoa sille on kertynyt 6,5 kg ja säkäkorkeutta n. 33 cm.
Viikolla Jack kävi myös eläinlääkärissä, eikä pelännyt ollenkaan. Se taas pusutteli eläinlääkärin, eikä ollut moksiskaan rokotuksesta. Reipas pentu! Ainoa, missä se oli vähän pistänyt kampoihin, oli hampaiden katsominen. Kannattaisi kuulemma vähän treenata. Muuten kaikki oli erinomaisen hienosti. Hienot hampaat ja kaikki vielä tallella. Se sai myös ihan oman passin...eikun reissuun, heti kun huvittaa. Ei me kyllä toistaiseksi olla mihinkään lähdössä, tai ainakaan meille ei ole siitä kerrottu, jos oltaiski.

Muuten on ollut aika rauhallista. Mä oon käynyt kerran viikossa agility-treeneissä. Siellä tapaa kavereita ja on muutenkin mukavaa. Välillä menee vähän sunnuntaikävelyn ja turismin puolelle ja sitten taas toisinaan, kun oikein innostun, matte ei pysy mun menossa mukana ollenkaan, eli keskimäärin menee hyvin.

Mulla on diili naapurin sedän kanssa. Aina kun me ollaan samaan aikaan pihalla, mä vien sille mun frisbeen  ja se tai sen kaverit heittää sitä mulle, kunnes jompi kumpi osapuoli väsyy. Ja yleensä se en oo mä. On ne tosin pari kertaa onnistuneet väsyttämään mutkin. Nykysin se menee yleensä näin: setä heittää frisbeen ja mä säntään frisbeen perään ja Jack mun perään. Koska Jack on vähän hitaampi, mä ehdin aina ensin frisbeen luo. Tosiasiassa Jack ei edes oo kiinnostunut siitä frisbeestä kuin muodon vuoksi, mutta siitä on kiva jahdata mua. Usein se jää passiin jonkun puskan luo väijymään, että rynnistän palauttamaan frisbeetä ja hyökkää kohdalla mun kimppuun ja mä yritän väistää sen hyökkäyksen parhaan kykyni mukaan. Hyvää koordinaatioharjoitusta, tosin aina ei törmäyksiltäkään vältytä. Välillä Jack saa anastettua fribeen multa ja mä joudun jahtaamaan sitä voidakseni palauttaa frisbeen seuraavaa heittoa varten. Jack taas ei haluaisi luovuttaa frisbeetä ainakaan ihmisille ja niin me usein laukataan tasatassua fribee hampaissa meidän välissä ja sitten pysähdytään vähän niinkuin köydenvetoon. Mä yleensä voitan, kun oon vahvempi, mutta saa nähdä, kuinka kauan. Jack selvästi vahvistuu päivä päivältä...ja myös nopeutuu. Mun täytyy ruveta salaa treenaamaan.