Perjantaina Rio kävi pitkästä aikaa kylässä ja pojilla riitti peuhaamista. Vedettiin takapihaa ristiin rastiin tuhatta ja sataa ja sitten taas haisteltiin maastoa. Paita ja peppu, tai majakka ja perävaunu.
Kamera ei todellakaan pysynyt poikien perässä
Ja siihen leikkiin kuului tietysti myös loputon merkkauskierto. Kun toinen nosti kinttua johonkin puskaan, piti toisen käydä jättämässä omat puumerkkinsä ja kummankin piti muka saada sanottua se viimeinen sana.
Pissarallia puskissa
Minä muka yksioikoinen lelujen kanssa - kattia kanssa!
Piha-agilityakin vähän treenattiin ja kaikki oltiin kovasti innokkaita ja taitavia...etenkin innokkaita. Ihmisten mielestä muka malttamattomia. No, eihän me mitään kärsivällisyyttä oltu treenaamassa, vaan agilitya. Capiche! Outoja nuo ihmiset.
Sisällä sitten vähän pikkuisen kävin tekemässä tiiviimpää tuttavuutta Rio kanssa. Se on selvästi miehistynyt sitten viime näkemän...muka lähentelin liiankin tuttavallisesti. Pyh! Osoitin vain kohteliaasti mielenkiintoa mukavaa vierasta kohtaan. Tai eihän Rio mikään vieras ole. Eikä Rio sitä niin kauheen pahalla ottanut, korkeintaan koki olonsa hieman hämmentyneeksi huomiosta.
Ja jos joku ei osannut käyttäytyä, niin se oli kyllä taas Jack. Saatuaan makupaloja ja rapusutuksia Rion emännältä, se yritti omia koko ihmisen itselleen ja komensi rumasti Rioa kauemmaksi. Täytyy taas keskustella pojun kanssa, mikä on reilua ja kohtuullista. Eikä kaverille pitäis muutenkaan koskaan rähjätä. Onneksi Rio on sen verran rento tyyppi, ettei ottanut pahemmin itseensä moisesta käytöksestä, vaan pojat jatkoivat sulassa sovussa temmellystään. Siinä taas nähtiin: bestis on bestis, joka antaa anteeksi pienet törttöilyt ja tyhmäilyt!
Lauantaina päästiin lenkille Savinan ja Benen kanssa. Ette ikinä arvaa, mitä me löydettiin pellolta. Ihka kuollut rotta!!! Hajuhermoja hivelevä hurmaava tuoksu. Bene ehti ihanasti piehtaroida ennen kuin "paimenet" porhalsivat paikalle kiinnostuneina pälyilemään löydöstämme. Ja me saatiin pikaiset lähtöpassit paikalta.
Eikä tässä vielä kaikki... Hetken kuluttua Bene löysi vielä mustan muhevan kakkaläjän ja pääsi pyörähtämään siinäkin selällään ennen ihmisten häiritsevää hätistelyä.
Voi Bene-raukkaa! Se joutui kohtuuttoman kuurauksen kohteeksi. Autoon ei kuulemma olisi siinä kunnossa ollut asiaa. Sen jälkeen päästiin takapihalle agiliitelemään ja rallytokoilemaan. Oltiin taas tavattoman taitavia...ja tosi innokkaita :)
Tänään Jack kävi Riihimäellä näyttelyssä vähemmän mairittelevalla menestyksellä. Tällä kertaa se itse oli kuitenkin käyttäytynyt kohtuu kelvollisesti. No, joo, kuono kävi maassa ja pientä hyppelyä ja loikkimista ravatessa, mutta osa siitäkin sujui kohtuullisesti. Seisominen oli ok, ei mikään super, muttei surkeakaan. Hampaat se näytti kauniisti ja tuttuun tapaan takapäätä tutkittaessa se istahti. Kilpakumppanilla Daronilla meni vähän paremmin, eivätkä pojat toisiaan pahemmin häirinneet.
Tuomarina toimi Reia Leikola-Walden. Arvostelu: jun H
" Vielä hieman kevytrakenteinen. Oikealinjainen pää, jossa kevyt kuono-osa. Hyvä kaula+ ylälinja. Toivoisin vahvemman luuston. Hieman niukasti kulmautunut etuosa. Liikkuu pihdisti takaa, riittävällä askelmitalla. Hyvä turkki + koristekarvat. Iloinen luonne."
No, kokemus tämäkin. Oon kyllä silti ihan ylpeä Jackistä, etenkin, ettei sen haukkukonsertti uusiutunut.
Sitä paitsi paikalla oli ollut taas iki-ihania neitokaisia. Sasun (Cavalriina's Filip Fernando) siskon Javan (Cavalriina's Felisa Finella) kanssa se pääsi vähän nuuhkimaan, vaikka Sasu kuulemma kovasti vahtii, etteivät muut pääse Javan kanssa liiaksi leikkimään. Ja sitten loppuviimeeksi ennen poislähtöä pieni Armi-neiti (Miltassias Armi av Zaleo) suvaitsi leikkiä Jackin kanssa ja Jack oli taas ihan myyty.
Vieressä parkkeerasivat myös ihanat vaaleat siskokset
