The adventures of Hetja and the puppies

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22.11.2015 Sosiaalinen sähläri, touhutoope

Jack on nyt selvästi löytänyt sosiaalisen puolen itsestään myös koirakaverien kanssa. Pentutreffeillä se oli leikkinyt innokkaasti toisen bostoninterrierin kanssa heti alusta lähtien ja suhtautunut suopeasti myös muihin paikalla olleisiin pentuihin.

Siinä, missä mä harrastin agilityradalla kiihdytyskisoja, Jack kunnostautui kotiaskareissa. Se oli "suolestanut" kirjurin niskatyyny-lampaan. Vanua riitti valtoimenaan ympäri kämppää. Ja taas tuli kiitosta käytöksestä. Siivoton silppuri!

Tänä aamuna yritettiin ottaa joulukorttikuvia, kun maa oli melkein valkoisena. Jackin kanssa kisattiin ja kärhämöitiin tavalliseen tapaan; ihmisten mielestä liian innokkaasti. Ne hölmöt hätääntyivät ja luulivat mun loukkaantuneen, kun turkilleni ilmaantui muutama tippa verta. Syyttivät tietysti Jackiä väkivaltaisesta käytöksestä. Tosiasiassa Jackiltä taas tippui yksi ylähammas ja sen koheltaessa leuka levällään turkkini tahriintui.

Tänään tavattiin Rio taas pitkästä aikaa. Lyhyen arastelevan nuuskutteluhetken jälkeen pojat löysivät yhteisen sävelen ja hihnassa pyöriminen ja hyöriminen alkoi. Rio vähän väisteli mua. Se selvästi muisti, että olin rähähtänyt sille viime kerralla. En mä sitä pahalla tarkoittanut. Nyt käyttäydyinkin sitten siivommin.

Mä jatkoin lenkkiä ja pojat jäivät peuhaamaan nurmikolle. Jack on selvästi plösömpi kuin Rio ja se näkyi myös leikeissä. Rio oli kuin ketterä kauris ja Jack notkea kuin norsu. Jackin kisakestävyyskin kärsi kirvelevän tappion. Jack heittäytyi tuon tuosta selälleen ja käytti tassutaktiikkaa. Välillä se kiepsahti kuperkeikkaa sivuttain leikin kiihkeässä tuoksinassa. Mutta hauskaa niillä oli!!!

Ei se nyt ihan pelkkää sylipainia ollut, mutta kirjurin kännykkäkamera ei kerta kaikkiaan kestänyt tiimellyksen tahdissa.

Pää, kahdeksan jalkaa ja häntä

Komea kukkulan kuningas Rio

Hei kaverit, karkkia!
Sisällä oltiin sulassa sovussa. Kävin poikien kanssa myös pihalla, mutta mut ymmärrettiin väärin. Mä halusin, että leikitään fribeellä mun säännöillä eli ihmiset heittää frisbeen, mä haen sen ja Jack yrittää napata sen ja Rio kans. Mä kuulemma pomotin liikaa ja poikien pelipasmat meni sekaisin ja päädyin pois pihalta. On se niin väärin!

Kuin kaksi marjaa...

keppikin oli yhteinen

Talvipuutarhurit työssään

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

15.11.2015 Harvahammas 20+ viikkoa ja kavereita

Oon taas niin ylpee Jackistä! Keskiviikkona pentutreffeillä se oli leikkinyt Cocon kanssa. Siis voitteko kuvitella? Meidän roturasisti Jack leikkimässä omasta halustaan pienen lyttänaamaisen ja töpöhäntäisen pääosin mustan bostoninterrierin pennun kanssa!!! No, jo on aikoihin eletty. Ja leikistä ei ollut meinannut tulla loppua lainkaan, vaikka molemmat oli olleet lähes läkähdyksissä. Kehityskelpoinen poika!
Meidän "eskarilaiselta" on myös tippunut pari hammasta sekä ylhäältä, että alhaalta. Sen ikenet kutisee ja siitä on tullut varsinainen jyrsijä. Onneksi sillä on ollut riittävästi laillista jyrsittävää muutamaa hiuslenkkiä lukuunottamatta niin, ettei se ole vielä saanut kovin suurta tuhoa aikaiseksi. No, joo, mitä nyt muutamat villasukat. Muistattehan sen sukkafetissin? Sukkalaatikoihin on ilmestynyt paksut muoviset kannet ja kyllä Jackiä harmittaa. Kostoksi se kertaalleen jopa kakkasi sänkyyn. Se saikin sitten aika lämpimän vastaanoton kotiintulleilta ihmisiltä...

Sen strategiset mitat on tätä nykyä 7,8 kiloa ja n. 35,5 senttiä, eli aika jötkäle. Eihän meillä ole enää kuin pari senttiä korkeuseroakaan. Mun täytyy ryhdistäytyä, ettei kellekään jää epäselväksi kuka on muna ja kuka on kana. Keittiön pöydälle se ei sentään vielä pääse. Se on mun valtakuntaa! Siis nykyisin jo ihan rutiinisti käyn sieltä tähystämässä. Ihmeellistä, etten ollut sitä ennen Jackin tuloa älynnyt.

Mä kävin torstaina taas agilitytreeneissä. Ensimmäisen radan olin jostain syystä ihan unessa. Sitä ei voinut kutsua parhaalla tahdollakaan edes sunnuntaikävelyksi. Enempi meni radalla patsasteluksi. Hädin tuskin jaksoin paikalta seisomasta vaivautua hyppäämään ja rimaa hipoen se sitten menikin. Putkessa taas oli kaikkia uusia kerrassaan kiehtovia tuoksuja. Mmm....Toisella kierroksella kirjuri kaivoi esiin salaisen aseen, mun punaisen vinkuvan lemppari kumihipon ja sytyin ihan liekkeihin. Sen jälkeenhän mua ei pidätellyt enää mikään. Ja onneton kirjuri jäi jälkeen tahmeasti kuin lehmä suohon. Pingoin sen mikä kintuista lähti. Ihanaa vauhdin hurmaa!!! Rata oli helpohko ja muistin sen melko hyvin ulkoa, mitä nyt sain muutamia peräänhuudettuja ohjeita takana roikkuvalta kirjurilta. Muutama kontakti saattoi kenties unohtua matkalla, mutta muuten olin suoritukseeni äärimmäisen tyytyväinen. Ai, miten niin ailahtelevaa tää mun agileeraus? Kyllähän naisen mieli voi äkistikin muuttua...hormoonihärö tai taivaankappaleet väärässä asennossa, you know.

Tänään oli taas ihanat tokoilutreffit!!! Keli oli taas mitä mainioin :)

Meitä oli paikalla Guido, Esteri, Jack, minä, Savina ja Bene...ja noita ihmisiä, jotka väkisin tunkee kuviin.

Perhepotretti Guido, Jack ja minä

perhe Esterillä täydennettynä

Me oltiin monessa kuvassa tosi tärähtäneitä. Ja tietysti herkuteltiin oikein urakalla.

Mekö muka kerjättäis?

Ihmisiltä on helppo huijata nameja. Tehdään vaan muutama yksinkertainen pikku temppu ja sekin välillä vain vähän sinne päin ja namin tulo on taattu. Ne suorastaan tunkee niitä kuonoihin. NAMMM!

Guido ja Savina

Minä, Bene ja Savina

Savina, Bene ja minä...En oo kärsimätön!

Jack riehaantui yllättäin leikkimään Esterin kanssa...

Esteri ja Jack

Jack ja Guido-iskä

Jack, minä, Bene ja Savina

samat tyypit

Guido, Savina, Bene, Jack ja minä

minä ja Guido rannalla

....lisää herkkuja

Guido, Savina, Bene ja Esteri

Guido

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

8.11.2015 Hyvää isänpäivää!!!

Onnea Guido-iskälle!!!
Toivoo Jack

...vaikka vähän ujostuttaakin, kun ei olla taas vähään aikaan nähty. Toivottavasti nähdään pian!

Meillä arki sujuu aika tasaiseen tahtiin. Ihmiset on kiireisiä, mutta meillä koirilla on aikaa ja energiaa. Aamuisin vedetään kunnon rumbaa ympäri kämppää äristen, haukkuen ja häntä heiluen milloin minkäkin lelun kanssa yhdessä kisaillen. Nopeat ja ovelat syövät hitaat ja tyhmemmät ;)...Jack mokoma kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia nopeammaksi ja nokkelammaksi. Nyt se on varmaan kolmen päivän ajan osannut loikata omatoimisesti sänkyyn...ja ai, että se on ylpeä taidostaan! Hyppelee edestakaisin ihan huvikseen. Samaa se harrastaa ulkona meidän suosikki kivillä; ylös, alas, yli ja kiertäen kauheeta vauhtia. Frisbeen metsästyksessäkin se on saanut aika tavalla lisävauhtia. Ei se tietenkään mua vielä päihitä, mutta naapurin setä jo jännää, kumpi meistä on ensin sen luona takaisin. Jos Jack on ensin, se on tietysti ilman frisbeetä...eli sen on turha kuvitella voittavansa; ilman frisbeetä ei lasketa!

Keskiviikkona Jack kävi taas Mustin ja Mirrin pentutapaamisessa. Tällä kerralla oli mennyt jo aavistuksen paremmin, kun mopsi ei ollut paikalla. Meidän supersankari oli jo uskaltautunut häntä heiluen kommentoimaan muiden leikkejä ihmisten jalkojen välistä. Ohjaaja oli kysynyt, että voisiko Jack tulla seuraavana päivänä toiseen Mustiin ja Mirriin, kun siellä kuvattiin pentutreffikoostetta tai mainosta...olisi kuulemma sopinut siihen hyvin (varmaan araksi pennuksi joka oppii sopeutumaan muihin kavereihin...). Mielellään se olisi mennytkin, mutta ihmiset eivät kiireiltään ehtineet. Olivat muka kyllä yrittäneet. Eli Jackistä ei tällä kertaa tullut Mustin ja Mirrin malli-poikaa. Sääli! On se mun mielestä niin söötti, vaikka vähän jäävi olenkin. No, on se sentään ilmoitettu joulukuussa missi...öh, eikun mister-kisoihin, tai siis epäviralliseen pentunäyttelyyn itsepäisyyspäivänä. Ja sehän sopii sille tosi hyvin! Ei se kyllä vielä osaa ollenkaan käyttäytyä, saati seistä paikallaan käskettäessä. Seuraaminenkin on pelkkää loikkimista ja hyppimistä namin perässä. Onneksi tässä on melkein vielä kuukausi aikaa kouluttaa sitä, vaikka aika toivottomalta urakka tuntuu...

Tänään käytiin metsästämässä mökiltä hiiriä. Kaapeista löytyi kolme kasaan kuivunutta. Samalla käytiin moikkaamassa Sheriä. Jack ei enää yhtään pelännyt sitä ja olisi halunnut jopa leikkiäkin sen kanssa. Sherin juoksu oli juuri loppumassa, eikä tuommoinen touhukas pikkupoika jaksanut kiinnostaa sitä pätkän vertaa. Ei sillä, että Jack olisi ymmärtynyt juoksusta vielä tuon taivaallista. Kunhan kävi muuten vaan nuuskimassa. Ehkä se oppii, ettei kuonoa kannata laittaa joka paikkaan, kun jopa yltiöystävällinen ja rauhallinen Sheri joutui sitä vähän komentamaan. Oli joka tapauksessa tosi mukava käydä vähän lenkillä ja leikkiä yhdessä namin metsästystä. LURRPS!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

1.11.2015 Reipas riiviö vai peräkammarin pehmopoika?

Jack on vähän erikoinen vekara. Mun seurassa se esittää superrohkeaa ja meinaa pakahtua polleuteensa, kun saa ryöstettyä frisbeen. Vastaan tulevat ihmiset se käy tervehtimässä vähintäänkin nuuhkien, mieluiten vasten hyppien. Jos ihminen uskaltaa laskeutua sen naaman tasolle, se pusuttaa posket puhtaiksi. Hihnassa se uskaltaa käydä nenätervehtimässä kaikki keskikokoiset ja pienet koirat, jos ne ei pidä kovaa meteliä, isommat ohitetaan ojan kautta. Onneksi oon saanut opetettua sille, ettei remmissä tarvitse räyhätä. Välillä se haukkuu, jos sitä alkaa pelottaa, etenkin jos on pimeää, eikä se näe, mistä epäilyttävä ääni lähtee. Joskus muodon vuoksi haukun pihalla sen seuraksi...ainakin, jos oravia on näköpiirissä. Ne on NIIIN röyhkeitä. Kehtaavat juosta tuon tuosta kilpaa pihan poikki, ihan vaan ärsyttääkseen. Pysykööt puissa, piha on meidän reviiriä! Pikkulinnuille me ei jakseta kumpikaan haukkua, ei edes variksille, paitsi poikkeustapauksissa. Kun naapurin Äijä alkaa louskuttaa, sille täytyy tietysti antaa palautetta. Niin siis, Äijä on Äijä, ei äijä...siis gordonin setteri, jonka nimi on Äijä.

Jack kävi ekan kerran Mustin ja Mirrin pentutapaamisessa kolmisen viikkoa sitten. Se oli ollut pihalla kuin potkupallo. No eihän se raukka ole koskaan ollut missään ilman mua lukuunottamatta kahta käyntiä eläinlääkärillä. Olisihan toi nyt pitänyt arvata, ettei siitä mitään tule. Pari pentua oli yrittänyt tehdä tuttavuutta, mutta Jackille ei kelvannut, etenkään se niskojaan nakellut musta schipperke. Jackiä oli kiinnostanut vain kehän reunalla tapittaneet ihmiset, ohjaajan anniskelemat namit ja pikainen pääsy kaverien ulottumattomiin. Siinä meidän rohkelikko!

Onneksi Rio kävi meillä kylässä viikko sitten. Rio on Jackiä viikon vanhempi ja kokeneempi komea kooikkeri-poika. Ihan pentuhan sekin on, mutta tosi mukava tyyppi! Vahingossa menin tosin komentamaan kertaalleen Rioa niinkuin komennan aina Jackiäkin ja se vähän katsoi kummeksuen... Tuli vähän niinkuin selkäytimestä. Sori Rio! No, palkaksi siitä pääsin päivystämään makuuhuoneeseen ihan itsekseni. Sitä ennen Jack ja Rio olivat pelloilla ja nurtsilla leikkineet ja riehuneet oikein sydämen kyyllyydestä. Jack oli alkuun ujostellut ja arastellut sen jälkeen, kun mä jatkoin kävelylenkkiä ilman poikia. Sillä taitaa olla pahemman luokan äiti-riippuvuus. Varsinainen mammanpoika! Onneksi se oli pian reipastunut ja leikki lähtenyt kunnolla käyntiin. Se jälkeen vauhtia oli riittänyt vuorovedolla. Kirjaajan kännykkäkamera ei kestänyt menossa mukana. Kuvat vaikuttaa psykedelisiltä, ihan kuin joku ois ottanut niitä aineissa, mutta niistä pääsee hyvin mukaan tunnelmaan...

Vasta vauhdin hidastuessa tarkkuus vähän terävöityi.

Raparollet

Pihaleikkien päätteeksi pojat pääsivät suihkuun. Voi, että niillä oli ollut kivaa! Toivottavasti Rio pääsee pian uudestaan meille leikkimään! Laadukkaampia laukauksia tapaamisesta Mikon ja Rion blogissa http://mikokooiker.blogspot.fi

No, tämän kokemuksen rohkaisemana Jack kävi uudestaan tällä viikolla Mustin ja Mirrin pentutreffeillä. Pieni mukava mutta musta mopsi oli kuitenkin liikaa Jackin käsityskyvylle. Sen olematon hännäntypy, lättänaama ja outo ääni saivat Jackin tekemään totaalisen tenän. Jack istui nurkassa selin muuhun porukkaan ja kieltäytyi tekemästä tuttavuutta kenenkään kanssa, korkeintaan rähähti, jos joku uskalsi käydä nuuhkaisemassa. Puh, pah, pelistä pois...ja Jack pääsi jäähylle kehästä. No, oli muutamalla muullakin pennulla kielivaikeuksia mopsin kanssa, mutta ei ihan saman tason ahdistusta. Ohjaaja totesi, että Jack taitaa olla roturasisti...mun täytyy puuttua tähän kasvatusasiaan!!!

Tänään tuli taas todistettua tämä rotuasia. Käytiin kevyttokoilemassa ja kävelylenkillä Savinan, Benen ja Havun kanssa. Jack yritti reippaasti kontaktia Havuun, joka joutui hieman ojentamaan yli-innokasta pentua. Benen kanssa Jack osasi jo sopivasti alistua yhteistä keppiä tavoitellessaan. No, ei se pitkään Jackiä hämmentänyt, vaan hetken kuluttua remmissä täytyi yrittää saada kuonokosketusta tai vähintäänkin haisteluetäisyyttä Havuun.
Kaikista liikkuvista osista huolimatta meistä onnistuttiin ottamaan jopa muutama kuva koko porukasta...vaikka eihän se tietenkään ihan helppoa ollut. Olipas taas mukava nähdä kavereita!