Meidän "eskarilaiselta" on myös tippunut pari hammasta sekä ylhäältä, että alhaalta. Sen ikenet kutisee ja siitä on tullut varsinainen jyrsijä. Onneksi sillä on ollut riittävästi laillista jyrsittävää muutamaa hiuslenkkiä lukuunottamatta niin, ettei se ole vielä saanut kovin suurta tuhoa aikaiseksi. No, joo, mitä nyt muutamat villasukat. Muistattehan sen sukkafetissin? Sukkalaatikoihin on ilmestynyt paksut muoviset kannet ja kyllä Jackiä harmittaa. Kostoksi se kertaalleen jopa kakkasi sänkyyn. Se saikin sitten aika lämpimän vastaanoton kotiintulleilta ihmisiltä...
Sen strategiset mitat on tätä nykyä 7,8 kiloa ja n. 35,5 senttiä, eli aika jötkäle. Eihän meillä ole enää kuin pari senttiä korkeuseroakaan. Mun täytyy ryhdistäytyä, ettei kellekään jää epäselväksi kuka on muna ja kuka on kana. Keittiön pöydälle se ei sentään vielä pääse. Se on mun valtakuntaa! Siis nykyisin jo ihan rutiinisti käyn sieltä tähystämässä. Ihmeellistä, etten ollut sitä ennen Jackin tuloa älynnyt.
Mä kävin torstaina taas agilitytreeneissä. Ensimmäisen radan olin jostain syystä ihan unessa. Sitä ei voinut kutsua parhaalla tahdollakaan edes sunnuntaikävelyksi. Enempi meni radalla patsasteluksi. Hädin tuskin jaksoin paikalta seisomasta vaivautua hyppäämään ja rimaa hipoen se sitten menikin. Putkessa taas oli kaikkia uusia kerrassaan kiehtovia tuoksuja. Mmm....Toisella kierroksella kirjuri kaivoi esiin salaisen aseen, mun punaisen vinkuvan lemppari kumihipon ja sytyin ihan liekkeihin. Sen jälkeenhän mua ei pidätellyt enää mikään. Ja onneton kirjuri jäi jälkeen tahmeasti kuin lehmä suohon. Pingoin sen mikä kintuista lähti. Ihanaa vauhdin hurmaa!!! Rata oli helpohko ja muistin sen melko hyvin ulkoa, mitä nyt sain muutamia peräänhuudettuja ohjeita takana roikkuvalta kirjurilta. Muutama kontakti saattoi kenties unohtua matkalla, mutta muuten olin suoritukseeni äärimmäisen tyytyväinen. Ai, miten niin ailahtelevaa tää mun agileeraus? Kyllähän naisen mieli voi äkistikin muuttua...hormoonihärö tai taivaankappaleet väärässä asennossa, you know.
Tänään oli taas ihanat tokoilutreffit!!! Keli oli taas mitä mainioin :)
perhe Esterillä täydennettynä
Me oltiin monessa kuvassa tosi tärähtäneitä. Ja tietysti herkuteltiin oikein urakalla.
Mekö muka kerjättäis?
Ihmisiltä on helppo huijata nameja. Tehdään vaan muutama yksinkertainen pikku temppu ja sekin välillä vain vähän sinne päin ja namin tulo on taattu. Ne suorastaan tunkee niitä kuonoihin. NAMMM!
Guido ja Savina
Jack riehaantui yllättäin leikkimään Esterin kanssa...
Esteri ja Jack
Jack, minä, Bene ja Savina
samat tyypit
Guido
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti