Meillä ihmiset huolestuivat toista viikkoa sitten, että olen sairastunut postmenopausaaliseen masennukseen hormoonien puutteessa. Makasin vain kopissani tai sängyn alla pimeimmässä nurkassa, enkä olisi halunnut edes käydä pihalla pissalla, saati siten kupilla syömässä. Vähänkö ne on tyhmiä!!! Vai että muka vaihdevuosivaivaa! Höh. Katin villat! Masennusta kyllä...mutta ihan toisesta syystä. Mua vastaan oli tehty pahimman luokan salaliitto. Kaikki oli juoniteltu mukaan. Kukaan ei suostunut leikkimään mun kanssa; ei yhtään, eikä millään melkein kahteen viikkoon. Ei edes naapurin lapset. Kävin viime viikollakin monta kertaa yrittämässä ja komentamassa. Jackillekin huudettiin, kun se yritti lähestyä mua vähän vauhdikkaammin. Se oli kyllä ihan paikallaan, kun ei se toope osaa oikeen jarrutella ja tulee ihan pahki välillä. Mokomakin punkkikuljetin. Sillä on ollut jo kolme punkkia. Yksi niistä testattiin netin kautta tilattavalla borrelioosi-testillä ja se osoittautui taudin kantajaksi tosin vain hyvin lievästi. Mullakin on ollut kaksi punkkia punkkiliuoksesta huolimatta. Kesä tuli niin yllättäin, että punkitkin villiintyivät. No, ehkä meissäkin oli vähän vikaa, kun rymyttiin kaikki puskan aluset helteellä.
Mutta se äitienpäivä oli ihana!!! Sinne jäivät masennukset. Sekä Jack, että ihmiset tiesivät, mistä mä tykkään kaikkein eniten. Mä sain äitienpäivän kunniaksi kolme uutta frisbeetä: punaisen, keltaisen ja vihreän. Jack omi heti sen vihreän. Ne on kaikki sellaista pehmeähköä mitäliekumivaahtoa. Mutta mä pääsin vihdoin leikkimään!!! Ei haittaa, vaikka se vihreä frisbee meni parissa tunnissa palasiksi, kun Jackin kanssa kilpaa kiskottiin sitä. Ai, että oli mahtavan ihanaa! Pistelin menemään vähän turhankin tahdilla, kun en muistanut tiimellyksen tuoksinassa lainkaan leikkaushaavaa, enkä parin viikon makaamisen aiheuttamaa rapakuntoa. Venäytin siinä sitten toisen etutassuni ja erehdyin nilkuttamaan ihmisten nähden...taas oon leikki pannassa. Onneksi kaikki naapurien kaverit ei tiedä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti