The adventures of Hetja and the puppies: 22.5.2016 Jackin junnukausi korkattu

Ei nyt mennyt ihan putkeen Jackin junioriuran aloitus...Sen siitä saa, kun ei treenaa ja syö paremmin kuin hyvin. Jackiä ei sievistely ja aloillaan seisokelu, saati ravaaminen jaksanut juuri kiinnostaa, kun lähes tassun ulottuvilla oli monta paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa juttua tarjolla. Nurmikenttä oli tulvillaan toinen toistaan kutsuvampia tuoksuja, paras kaveri Rio oli muutaman metrin päässä ja kentän laidalla vielä iki-ihana Kerttu-tyttö. Auringon paahdekin oli aikamoinen. Kuka sellaisessa nyt jaksaisi keskittyä tuomarin miellyttämiseen? Takapuolikin painoi ja pyrki vähän väliä maata kohti. Tuomari sinällään oli ollut ihan jees; ystävällinen ja nopea. Antoi pienen vinkin, että Jackin ei kannattaisi syödä ihan niin paljoa. Tällä kertaa siitä ei sentään tullut virallista merkintää, mutta viimeistään nyt sen pitää uskoa!!! Läski mikä läski, herkkusuu. Aion ruveta vahtimaan sen syömisiä. Sillä on nykyään meinaan paha tapa käydä tyhjentämässä munkin kuppini heti, kun silmä välttää. Ei nyt ihan aina...ja käynhän mäkin välillä sen kupilla...mutta selvästi useammin kuin aiemmin.

Ai, niin, se virallinen arvostelu: " Correct size. Well put together. 11 months old. Proper skull. Correct curly in the ears. Scissor bite. Nice temperament." Oikeesti tuomari kyllä sanoi, että: "correct color in the ears", mutta näin paperissa lukee sihteerin jäljiltä. Eikä Jack ihan vielä 11 kuukautta ole, mutta melkein...meinasivat laittaa ensin 12 kk. Oh, well. Ja laatuarvosteluksi EH - erittäin hyvä, JUK2. Hmmm...esiintymiseen jäi siis vielä huimasti parantamisen varaa ;)

Rio, Kerttu ja Jack

Jack ja Rio olivat ihan lääpällään Kerttuun, mutta Kerttu pisti käpälällään koltiaiset kuriin ja järjestykseen

Tänään aloitin Jackille kuntokuurin, kun päästiin mökillä vetämään rallia mäkeä ylös ja alas oikein olan takaa. Viidakko oli päässyt siellä valloilleen ja me pompittiin kuin pienet kanit. Hännän pää ja päälaki näkyi juuri ja juuri oikein kurkottaessa rikkakasvikedon yläreunassa. Vaikka juostiin tosi lujaa, turkkiin ehti tarttua punkki jos toinenkin. Onneksi ihmiset olivat osanneet varautua ja vähän väliä pysäyttivät meidät turkkitarkastukseen ja punkin poistoon. Ainakin kolme kävelevää saatiin kiinni. Sherikin pääsi hetkeksi mukaan. Käytiin kyllä pari kertaa vierailulla sen luona ihan ominkin luvin. Mukava vaihtaa vähän kuulumisia pitkästä aikaa :).

Mä kävin pari kertaa järvessä viilentymässä kahlaten, mutta en varsinaisesti uimassa, kun kukaan ei tullut heittelemään mulle keppiä tai lelua. Jack ei vielä uskaltautunut veteen ihan rantaa lukuunottamatta. Mun täytyy opettaa se pian uimaan. Ja noi ihmisetkin vois vähän avustaa siinä ja houkutella sitä veteen vähän syvemmälle. En kyl tiedä, onnistuuko lelulla houkuttelu, kun meillä on vähän sellainen työnjako, että mä noudan kaikki heitetyt lelut ja Jack leikkii puolustajaa ja yrittää sitten paluumatkalla ryöstää sen lelun multa.

Mä tiputin puolivahingossa kepin laiturilta veteen. Vähältä piti, etten itse molskahtanut perään. Mieli teki kyllä kovasti, mutta kerrankin olin kuuliainen, kun metrin päästä tiukasti komennettiin. Eivät kuulemma halunneet märkää koiraa autoon, kun oltiin just lähdössä...On se niin väärin!