Tänään ajettiin aamutuimaan eläinsairaalaan. Puntari näytti 10,65 kg eli aika lailla ollaan samoissa mitoissa kuin ennen raskauden suunnittelua. Ja sitten taas tutkittiin päästä varpaisiin. Vaikka eläinlääkäri oli mukava, en välittäisi yhtään siitä tutkimuspöydästä...enkä oikeastaan mistään muustakaan koko paikassa, jos ihan rehellisiä ollaan. Ei sillä, että ihmisissä olisi mitään vikaa, mutta ne oudot hajut ja äänet ja ennen kaikkea se, mitä siellä tapahtuu.
En kyllä tarkkaan muista kaikkea. Jossain vaiheessa vintti pimeni ja siten taas heräsin oudoissa olosuhteissa ja kiipesin hoitajan syliin. Olin kuulemma ollut reipas. Nyt ymmärrän vähän paremmin myös humalaisia. Taidan olla vieläkin vähän anestesiapöllyssä, kun niin nukuttaa ja askel on hieman haparoiva...pieniä sieviä sivuaskeleita. No, mikäs tässä köllötellessä. Jack tosin on katsellut mua kummeksuen ja jättänyt kiltisti rauhaan. Sen mielestä en ole ihan oma itseni ja tuoksun oudolta.
Sinne jäivät munasarjat. Jack, tästäkin saan kiittää sinua. No, eiköhän tästä selvitä. Ei tosin ihan niin nopeasti kuin oli alunperin annettu ymmärtää. Oli puhuttu parista viikosta agility-taukoa ja nyt eläinlääkäri suosittelikin parin kuukauden taukoa. Ehkä ehdin sitten vähän paremmin päivittelemään tätä blogiakin...
Mitään suurta ja ihmeellistä ei tässä edellisen päivityksen jälkeen ole ehtinyt tapahtua, mutta paljon kaikkea pientä ja mukavaa. Mökillä on käyty pariin kertaan pikaisesti pyörähtämässä. Järvestä on lähtenyt jäät, maasta tunkee kaikenlaista versoa ja maailma on hajuja tulvillaan. Ensimmäiset punkitkin on löytyneet turkeista tallustelemasta.
Jackin kanssa on leikitty. Ollaan valjastettu kaikki naapurit leikittämään meitä ja heittelemään fribeetä ja muita leluja. Naapurin pikkupoikakin kertoi, että hänen luokkakaverinsakin tulee heille kylään ihan siitä ilosta, että saa leikkiä meidän kanssa. Me edistetään ihmisten sosiaalistumista ja verkostoitumista! Tiedetään Jackin kanssa aika tarkkaan kulmakunnan seudulla säännöllisesti liikennöivät. Jopa siinä määrin, että se hämmästyttää meidän ihmisiä. Lastenvaunuiljat alkaa kesken lenkin jutustella: Me tiedetään, missä te asutte. Nuo kaksi tyyppiä päivystää siinä aidan vieressä ja ollaan heitelty niille frisbeetä. Oooops! Niin, ei se oo pelkästään naapurin Pekka kavereineen, kun heittelee meille frisbeetä :) Ihmisiä huvittaa kovasti, kun tuomme fribeen tai kepin aina yhdessä Jackin kanssa heitettäväksi.
Ihanaa, kun kevät tulee! Tai oikeestaanhan se oli jo ennen raekuuroja ja räntäsateita. Silloin oltiin Savinan ja Benen kanssa treenaamassa piha-agia.
Eilen oltiin supersosiaalisia. Käytiin aamupäivälenkillä lintulammella Savinan ja Benen kanssa ja alkuillasta Rion kanssa pikkulenkillä pellolla ja sitten pojat pääsivät puuhailemaan piha-agilitya. Mut laitettiin sisälle siksi aikaa. Oli kuulemma riittävästi häiriötekijöitä jo muutenkin. Epäreilua! Olisin vaan näyttänyt niille, miten oikeesti kuuluu mennä. Ne oli sitä paitsi varsinaisia ruikkuja. Heti alkoi valituskonsertti, kun toinen laitettiin kiinni odottamaan vuoroaan. No, sen jälkeen päästiin hetkeksi kolmistaan vähän leikkimään. Jack kyllä kertaalleen machoili Riolle ja räyhäsi rumasti. En tiedä, mitä tapahtui, sattuiko sitä leikin tiimellyksessä, tekeekö hormonien herääminen tepposiaan vai mistä meni herne nenään. Onneksi Rio ei sen kummemmin pahoittanut mieltään, vaan pojat jatkoivat leikkiä taas sulassa sovussa. Päälle päätteeksi saatiin sisällä kuivatut kanafileet. LURPS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti