The adventures of Hetja and the puppies: 28.3.2016 Jack 9 kk ja rapiat

Pääsiäistä ennenhän pitäisi paastota. No, meidän paasto taisi päätyä päälaelleen. Kun vielä viikko sitten kehuin, että Jackin paino oli kääntynyt hienoiseen laskuun, tämän päivän todellisuus on tyystin toinen. Vaaka näytti sille lukemia 10,9 kiloa ja mullekin 10,4 kg, vaikka ollaan ihan urheiltukin. Vika on varmaan vaa'assa. Sen numerotkin näkyy nykyään niin huonosti, patteri vetää viimeisiään. Mun korkeus on toistetusti mitattuna 37,5 cm ja oikein kun ryhdistäydyn ulotun 38 senttiin. Jackin korkeus huitelee jossain 40 sentin hujakoilla, ehkä aavistuksen alle.

Sen verran taajaan ollaan urkittu oravien touhuja puiden latvoissa, että omistajat heltyivät luovuttamaan kukka/kahvipöydän meille ikkunasta tiirailua varten. Meistä tuli vähän niinkuin kahden kerroksen väkeä. Sillä aikaa, kun toinen tarkkailee tasolta takapihan tapahtumia, voi toinen ottaa tupluurit tason alla. Mahdutaan me sille pöydälle molemmat juuri ja juuri samaankin aikaan, mutta se edellyttäisi siivosti oloa ilman ylimääräistä meuhkaamista. Jack on jo pari kertaa meinannut hypätä sieltä mun niskaani ulos pyrkiessään. Täytyy vähän kouluttaa sitä.

Perjantaina käytiin Sporttiksella omatoimitreeneissä. Siis mä pääsin jälleen mukaan peruutuspaikalle. Jack on aika ässä innostumaan ja ihan vauhdikaasti se veteli kuin kiihdytyskisoissa kohti palkkauskippoa. Sen täytyi ottaa totaalinen neliraajajarrutus käyttöön, ettei olisi rynninyt kippoa kumoon ja pahki namuavustajaa.

Mä olin tietysti taas omassa elementissäni ja päästelin menemään, mutta ohjaajan onneton liikkuminen muistutti lähinnä lehmää suossa ja täitä tervassa. Se pitäis laittaa jollekin kuntokurssille.

Lauantaina käytiin mökillä ja moikkaamassa Sheriä. Saatiin Jackin kanssa ihanat maksapihvimaistiaiset!!! Kyllä siellä kelpasi. Ei oltais millään maltettu lähteä. Sheri on muutenkin niin mukava :). Ai, niin, Jack oppi tällä kerralla kulkemaan kuistin avoportaat ilman ongelmia ihan itsekseenkin.

Ihanaa, että on kevät! Ihmisetkin viihtyy enemmän pihalla ja suostuu heittelemään frisbeetä ja muita leluja. Yksi takapakki tässä tosin valitettavasti on ilmennyt. Me ollaan Jackin kanssa jouduttu tuon tuosta suihkun alle- jopa monta kertaa päivässä. En yhtään ymmärrä tollasta touhua. Mitä siitä, jos ollaan vähän ryvetty ravassa? Ei se meitä häiritse yhtään. Karva kuivuu ja kura rapisee lattialle tai sänkyyn. A vot - ja turkki on taas tikissä. Onko se nyt sitten muka joku ongelma? Eikö ne ymmärrä, että meillä on itsepuhdistuva kooikkerinkarva? Mokomat herkkähipiäiset hygieenikot!

Tänään päästiin kavereiden kanssa nauttimaan kevätsäästä Nuottaniemessä. Ensin käytiin nappaamassa Rio messiin ja sen jälkeen suunnistettiin kohti Savinan ja Benen kotikontuja. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Jack ei oo taas pitkään aikaan päässyt remuamaan Rion kanssa ja sen kyllä huomas. Tietysti myös tokoiltiin taitavasti.

Hei, tuutko mun kanssa?