Hetja on the terrace

Hetja on the terrace

perjantai 27. marraskuuta 2015

27.11.2015 Jack 5 kuukautta ja päivän eli 22 viikkoa

Aika tasaista tämä elämän meno on ollut kuluneen viikon, eikä ihan heti ole luvassa muutosta siihen. Siis jos ei lasketa Jackin tulevaa pentunäyttelyä, joka on reilun viikon kuluttua. Ei se kyllä osaa seistä nätisti paikallaan, eikä seurata, eikä suostu näyttämään hampaitaan eli ei turhia toiveita menestyksestä. Oon kyllä yrittänyt näyttää sille mallia, mutta toi mallioppiminen on sillä vielä vähän vaiheessa.
Voihan se tietysti vielä yllättääkin, kun joka päivä vähän treenaa seisomista ja hampaiden katsomista...mutta en kyllä menis suurempia summia veikkaamaan sen puolesta.

Se on muutenkin edistynyt ja kasvanut. En nyt uskaltaisi vielä liiemmin kehua, mutta nyt vihdoin näyttää siltä, että Jackin on oppinut sisäsiistiksi!!! Ihanaa! Ehkä me vielä päästään siitä joka paikassa leijuneesta tympeästä pissan hajusta eroon. Ihmiset uskalsivat jo palauttaa makuuhuoneen maton paikalleen. Riskibisnestä sanon minä! Ei kyl kannattais. No, siinähän sitten pyykkäävät paksua mattoa. Oma on asiansa.

Jack painaa nyt lähes 8,5 kg ja on noin 37 cm korkea. Kaikki nämä on tietysti noin arvioita, kun se ei pysy riittävästi paikoillaan.

Mä voisin ottaa viel jotain syötävää...



Jackin sosiaaliset taidot olivat koetuksella pentutreffeillä. Alkuun kaikki oli mennyt hienosti ja Jack oli ollut sosiaalisin kaikista, mutta sitten sen konseptit sekosi täysin, kun paikalle lappoi pentua toisensa perään. Lopulta pentuja oli yhteensä kymmenen ja meno sen mukaista. Jackiä alkoi ujostuttaa ja vähän pelottaakin. Onneksi se oli loppua kohden kuitenkin reipastunut ja päätynyt muiden mukaan poukkoilemaan.

Musta on kehkeytymässä varsinainen agility-ässä. En nyt ehkä oo ollu kaikista parhaiten kuulolla ohjeiden suhteen, mutta vauhtia on riittänyt senkin edestä! Nyt vasta kaikkien näiden vuosien jälkeen alan sisäistää vauhdin huuman myös agility-radalla. Kun vaan jostain saisin nopeemman ohjaajan, ettei aina tarttis himmailla ja odotella ohjeita. Ei sen puoleen, jos ohjeet ei tuu ajoissa, osaan kyllä valita reitin ja esteet itsekin. Turha siinä vaiheessa on enää huudella perään, että olis pitänyt mennä tosta ja tosta! Tää ihmisten kouluttaminen on aika haastavaa ja vaatii tosi paljon kärsivällisyyttä. No, toisaalta niillä on herkkuja ja leluja...mmm. Yritän pitää niitä tyytyväisinä. Diplomatiaa.

                                          Ollaanko mainittu, että tykätään frisbeestä?

                                       Huomaa Jackin leveä hymy, varsinainen Hangon keksi
Näitä frisbejä on useampia, mut lemppari on toi oranssi, vaikka tässä vihreessä onkin kivasti luun kuvia
                                          Leikitään sisälläkin vaikkei sais
                                          ...ja tietysti ulkonakin

            Tää valkoinen frisbee on hyvä pimeellä, kun se varastoi valoa ja säteilee vihertävänä

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22.11.2015 Sosiaalinen sähläri, touhutoope

Jack on nyt selvästi löytänyt sosiaalisen puolen itsestään myös koirakaverien kanssa. Pentutreffeillä se oli leikkinyt innokkaasti toisen bostoninterrierin kanssa heti alusta lähtien ja suhtautunut suopeasti myös muihin paikalla olleisiin pentuihin.

Siinä, missä mä harrastin agilityradalla kiihdytyskisoja, Jack kunnostautui kotiaskareissa. Se oli "suolestanut" kirjurin niskatyyny-lampaan. Vanua riitti valtoimenaan ympäri kämppää. Ja taas tuli kiitosta käytöksestä. Siivoton silppuri!

Tänä aamuna yritettiin ottaa joulukorttikuvia, kun maa oli melkein valkoisena. Jackin kanssa kisattiin ja kärhämöitiin tavalliseen tapaan; ihmisten mielestä liian innokkaasti. Ne hölmöt hätääntyivät ja luulivat mun loukkaantuneen, kun turkilleni ilmaantui muutama tippa verta. Syyttivät tietysti Jackiä väkivaltaisesta käytöksestä. Tosiasiassa Jackiltä taas tippui yksi ylähammas ja sen koheltaessa leuka levällään turkkini tahriintui.

Tänään tavattiin Rio taas pitkästä aikaa. Lyhyen arastelevan nuuskutteluhetken jälkeen pojat löysivät yhteisen sävelen ja hihnassa pyöriminen ja hyöriminen alkoi. Rio vähän väisteli mua. Se selvästi muisti, että olin rähähtänyt sille viime kerralla. En mä sitä pahalla tarkoittanut. Nyt käyttäydyinkin sitten siivommin.

Mä jatkoin lenkkiä ja pojat jäivät peuhaamaan nurmikolle. Jack on selvästi plösömpi kuin Rio ja se näkyi myös leikeissä. Rio oli kuin ketterä kauris ja Jack notkea kuin norsu. Jackin kisakestävyyskin kärsi kirvelevän tappion. Jack heittäytyi tuon tuosta selälleen ja käytti tassutaktiikkaa. Välillä se kiepsahti kuperkeikkaa sivuttain leikin kiihkeässä tuoksinassa. Mutta hauskaa niillä oli!!!

Ei se nyt ihan pelkkää sylipainia ollut, mutta kirjurin kännykkäkamera ei kerta kaikkiaan kestänyt tiimellyksen tahdissa.

                                          Pää, kahdeksan jalkaa ja häntä
                                          Komea kukkulan kuningas Rio


                                          Hei kaverit, karkkia!
Sisällä oltiin sulassa sovussa. Kävin poikien kanssa myös pihalla, mutta mut ymmärrettiin väärin. Mä halusin, että leikitään fribeellä mun säännöillä eli ihmiset heittää frisbeen, mä haen sen ja Jack yrittää napata sen ja Rio kans. Mä kuulemma pomotin liikaa ja poikien pelipasmat meni sekaisin ja päädyin pois pihalta. On se niin väärin!

Kuin kaksi marjaa...
keppikin oli yhteinen

Talvipuutarhurit työssään



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

15.11.2015 Harvahammas 20+ viikkoa ja kavereita

Oon taas niin ylpee Jackistä! Keskiviikkona pentutreffeillä se oli leikkinyt Cocon kanssa. Siis voitteko kuvitella? Meidän roturasisti Jack leikkimässä omasta halustaan pienen lyttänaamaisen ja töpöhäntäisen pääosin mustan bostoninterrierin pennun kanssa!!! No, jo on aikoihin eletty. Ja leikistä ei ollut meinannut tulla loppua lainkaan, vaikka molemmat oli olleet lähes läkähdyksissä. Kehityskelpoinen poika!
Meidän "eskarilaiselta" on myös tippunut pari hammasta sekä ylhäältä, että alhaalta. Sen ikenet kutisee ja siitä on tullut varsinainen jyrsijä. Onneksi sillä on ollut riittävästi laillista jyrsittävää muutamaa hiuslenkkiä lukuunottamatta niin, ettei se ole vielä saanut kovin suurta tuhoa aikaiseksi. No, joo, mitä nyt muutamat villasukat. Muistattehan sen sukkafetissin? Sukkalaatikoihin on ilmestynyt paksut muoviset kannet ja kyllä Jackiä harmittaa. Kostoksi se kertaalleen jopa kakkasi sänkyyn. Se saikin sitten aika lämpimän vastaanoton kotiintulleilta ihmisiltä...

Sen strategiset mitat on tätä nykyä 7,8 kiloa ja n. 35,5 senttiä, eli aika jötkäle. Eihän meillä ole enää kuin pari senttiä korkeuseroakaan. Mun täytyy ryhdistäytyä, ettei kellekään jää epäselväksi kuka on muna ja kuka on kana. Keittiön pöydälle se ei sentään vielä pääse. Se on mun valtakuntaa! Siis nykyisin jo ihan rutiinisti käyn sieltä tähystämässä. Ihmeellistä, etten ollut sitä ennen Jackin tuloa älynnyt.

Mä kävin torstaina taas agilitytreeneissä. Ensimmäisen radan olin jostain syystä ihan unessa. Sitä ei voinut kutsua parhaalla tahdollakaan edes sunnuntaikävelyksi. Enempi meni radalla patsasteluksi. Hädin tuskin jaksoin paikalta seisomasta vaivautua hyppäämään ja rimaa hipoen se sitten menikin. Putkessa taas oli kaikkia uusia kerrassaan kiehtovia tuoksuja. Mmm....Toisella kierroksella kirjuri kaivoi esiin salaisen aseen, mun punaisen vinkuvan lemppari kumihipon ja sytyin ihan liekkeihin. Sen jälkeenhän mua ei pidätellyt enää mikään. Ja onneton kirjuri jäi jälkeen tahmeasti kuin lehmä suohon. Pingoin sen mikä kintuista lähti. Ihanaa vauhdin hurmaa!!! Rata oli helpohko ja muistin sen melko hyvin ulkoa, mitä nyt sain muutamia peräänhuudettuja ohjeita takana roikkuvalta kirjurilta. Muutama kontakti saattoi kenties unohtua matkalla, mutta muuten olin suoritukseeni äärimmäisen tyytyväinen. Ai, miten niin ailahtelevaa tää mun agileeraus? Kyllähän naisen mieli voi äkistikin muuttua...hormoonihärö tai taivaankappaleet väärässä asennossa, you know.

Tänään oli taas ihanat tokoilutreffit!!! Keli oli taas mitä mainioin :)
Meitä oli paikalla Guido, Esteri, Jack, minä, Savina ja Bene...ja noita ihmisiä, jotka väkisin tunkee kuviin.
                                          Perhepotretti Guido, Jack ja minä
perhe Esterillä täydennettynä
Me oltiin monessa kuvassa tosi tärähtäneitä. Ja tietysti herkuteltiin oikein urakalla.

Mekö muka kerjättäis?
Ihmisiltä on helppo huijata nameja. Tehdään vaan muutama yksinkertainen pikku temppu ja sekin välillä vain vähän sinne päin ja namin tulo on taattu. Ne suorastaan tunkee niitä kuonoihin. NAMMM!
Guido ja Savina

                                                          Minä, Bene ja Savina
                                                    Savina, Bene ja minä...En oo kärsimätön!

Jack riehaantui yllättäin leikkimään Esterin kanssa...


Esteri ja Jack
                                                        Jack ja Guido-iskä
Jack, minä, Bene ja Savina
samat tyypit
                                            Guido, Savina, Bene, Jack ja minä
                                          minä ja Guido rannalla
                                          ....lisää herkkuja
                                          Guido, Savina, Bene ja Esteri
Guido



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

8.11.2015 Hyvää isänpäivää!!!

Onnea Guido-iskälle!!!
Toivoo Jack
...vaikka vähän ujostuttaakin, kun ei olla taas vähään aikaan nähty. Toivottavasti nähdään pian!

Meillä arki sujuu aika tasaiseen tahtiin. Ihmiset on kiireisiä, mutta meillä koirilla on aikaa ja energiaa. Aamuisin vedetään kunnon rumbaa ympäri kämppää äristen, haukkuen ja häntä heiluen milloin minkäkin lelun kanssa yhdessä kisaillen. Nopeat ja ovelat syövät hitaat ja tyhmemmät ;)...Jack mokoma kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia nopeammaksi ja nokkelammaksi. Nyt se on varmaan kolmen päivän ajan osannut loikata omatoimisesti sänkyyn...ja ai, että se on ylpeä taidostaan! Hyppelee edestakaisin ihan huvikseen. Samaa se harrastaa ulkona meidän suosikki kivillä; ylös, alas, yli ja kiertäen kauheeta vauhtia. Frisbeen metsästyksessäkin se on saanut aika tavalla lisävauhtia. Ei se tietenkään mua vielä päihitä, mutta naapurin setä jo jännää, kumpi meistä on ensin sen luona takaisin. Jos Jack on ensin, se on tietysti ilman frisbeetä...eli sen on turha kuvitella voittavansa; ilman frisbeetä ei lasketa!





Keskiviikkona Jack kävi taas Mustin ja Mirrin pentutapaamisessa. Tällä kerralla oli mennyt jo aavistuksen paremmin, kun mopsi ei ollut paikalla. Meidän supersankari oli jo uskaltautunut häntä heiluen kommentoimaan muiden leikkejä ihmisten jalkojen välistä. Ohjaaja oli kysynyt, että voisiko Jack tulla seuraavana päivänä toiseen Mustiin ja Mirriin, kun siellä kuvattiin pentutreffikoostetta tai mainosta...olisi kuulemma sopinut siihen hyvin (varmaan araksi pennuksi joka oppii sopeutumaan muihin kavereihin...). Mielellään se olisi mennytkin, mutta ihmiset eivät kiireiltään ehtineet. Olivat muka kyllä yrittäneet. Eli Jackistä ei tällä kertaa tullut Mustin ja Mirrin malli-poikaa. Sääli! On se mun mielestä niin söötti, vaikka vähän jäävi olenkin. No, on se sentään ilmoitettu joulukuussa missi...öh, eikun mister-kisoihin, tai siis epäviralliseen pentunäyttelyyn itsepäisyyspäivänä. Ja sehän sopii sille tosi hyvin! Ei se kyllä vielä osaa ollenkaan käyttäytyä, saati seistä paikallaan käskettäessä. Seuraaminenkin on pelkkää loikkimista ja hyppimistä namin perässä. Onneksi tässä on melkein vielä kuukausi aikaa kouluttaa sitä, vaikka aika toivottomalta urakka tuntuu...





Tänään käytiin metsästämässä mökiltä hiiriä. Kaapeista löytyi kolme kasaan kuivunutta. Samalla käytiin moikkaamassa Sheriä. Jack ei enää yhtään pelännyt sitä ja olisi halunnut jopa leikkiäkin sen kanssa. Sherin juoksu oli juuri loppumassa, eikä tuommoinen touhukas pikkupoika jaksanut kiinnostaa sitä pätkän vertaa. Ei sillä, että Jack olisi ymmärtynyt juoksusta vielä tuon taivaallista. Kunhan kävi muuten vaan nuuskimassa. Ehkä se oppii, ettei kuonoa kannata laittaa joka paikkaan, kun jopa yltiöystävällinen ja rauhallinen Sheri joutui sitä vähän komentamaan. Oli joka tapauksessa tosi mukava käydä vähän lenkillä ja leikkiä yhdessä namin metsästystä. LURRPS!