12.6.2016 vilkasta seuraelämää...

Ollaan oltu Jackin kanssa supersosiaalisia viimeisen parin viikon aikana. Kavereiden kanssa on treenattu rallytokoa, piha-agia ja näyttelykäytöstä. Jopa mun piti osallistua viikonlopun erkkariin, vaikken ole käynyt näyttelyissä vuosiin...ja nyt vielä turkittomana :(. No, onneksi vain parikilpailu -osuudessa Jackin kanssa. Jack sen sijaan osallistui ihan oikeasti. Onneksi sen turkki oli kohtuu kunnossa. Meillä molemmilla on kivat vihreät raidat takatassuissa ruohon ja frisbeen jäljiltä. Voitaisko sopia, että se on tämän hetken kuumin trendi? ..ettei meidän tarvitsis kylpeä ja kuurata. Me ei oikeen välitetä siitä touhusta kuin ihan pakon edessä - häntä koipien välissä.

                                          Savina ja Bene tasapainoilevat

                                         Jack nöyristelee Havulle, joka dissaa sitä sujuvasti
                                          

                                          Minä, Havu ja Jack

                                          Hei, kaverit! Väärä suunta!

                                          Minä ja Havu

                                          Jack, minä ja Havu

                                          Savina, Jack, Bene ja Havu edessä

                                          Savina ja Bene

 

                                          Bene rallytokoilee, Savina taustalla

                                        Savina rallytokoilee

                                          Minä, Jack, Savina ja Bene

Rio hyppää

                                          Seisomistreeni Jack

                                          Rion tyylinäyte

                                          Jack ja Rio

                                         Pojat vauhdissa...kamera ei pysy mukana menossa

                                          Rio, Jack ja minä

                                          Rio, minä ja Jack...huomaa Jackin rento istuma-asento

                                          Leikitään yhdessä: Rio, minä ja Jack

12.6.2016 ...ja Jackin eka erkkari

Erkkari eli erikoisnäyttely oli Vääksyssä. Onneksi saatiin Riosta ja Mikosta matkaseuraa. Kavereiden kanssa on niin paljon mukavampaa! Rion ja Jackin jälleen näkeminen oli yhtä riemukas kuin aina. Sääli, ettei jäänyt siinä vaiheessa aikaa leikkimiselle.
Ihmiset olivat suunnitelleet aikataulut ihan pieleen ja niille ja pikkupojille meinasi tulla oikeasti kiire. Me Mikon kanssa otettiin ihan löysin rantein ja silti ehdittiin paikalle hyvissä ajoin. Miko suhtautui hienosti Jackiin, vaikka Jack yritti tehdä itseään tykö maassa ryömien. Miko oli cool ja dissas sitä sopivasti niin kuin kuuluu, ettei pikkupojat ala hyppimään silmille.

 Urosten tuomarina toimi Alie Bennink-Smies Hollannista ja koulutettavana aputuomarina sillä oli mukana Eeva Resko. Arviointi tehtiin todella perusteellisesti jo tietysti opin vuoksi. Poikia seisotettiin kehässä kunnon tovi. No hätätilannehan siitä syntyi. Nyt sekin on nähty ja koettu! Voitteko kuvitella? Kesken kehän...Onneksi tuomari ja aputuomari eivät tainneet rekisteröidä tapahtunutta, kun niin toimeensa uponneena tarkastelivat toista koiraa. Ei nyt pienet pissit mitään, mutta kun Jackin piti vääntää torttu kehän takanurkkaan. Että vähän hävetti! Sitä ei kyllä yhtään hävettänyt, mutta mua senkin edestä. Muina miehinä se jatkoi muuta touhuilua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei muka johtunut jännityksestä. Annoin kyllä palautetta vähän myöhemmin. Pöydällä se sitten esiintyi lähes edukseen. Hymyili sitä vähän vinoa irvikoira -hymyään. Taisi vähän jopa lipaista tuomaria. Tutkiminen sujui siis kohtuullisesti, mitä nyt takapuoli painui pari kertaa pöytään, mutta ei mitään katastrofaalista. Seisominenkin sujui hetkittäin - noin nanosekunnin kerrallaan. Ravaamisen kanssa meillä on vielä aikamoinen pelto kynnettävänä...Milloin se kiskoo remmi piukenana lähes tukehtumispisteessä eteen tai sivulle tai sitten kuono laahaa kiinteästi maassa tai iloisesti rallatellen se laukkaa vuorotellen joka taivaan suuntaan, minne hetken mielijohde sattuu johdattamaan. Jack on tommonen energinen "villi luonnonlapsi". Sais kyllä vähitellen jo vähän aikuistua.

                                     
                                       näkyvissä Rio, Lumo ja Jack
                                      
                                      Jackin paras seisontanäyte

No, joka tapauksessa Jack pääsi neljän parhaan joukkoon yhdestätoista junnusta ja kilpakierroksella tuli taas lisää hyvää kokemusta. Ei se nyt tietenkään optimaalisesti sujunut, mutta ei ihan surkeastikaan. Jack tuli kolmanneksi. Tuomari oli arvostelussaan aika tiukkis, vaikka muuten ihan asiallinen ja ystävällinen. Hän totesi, että Jackin kehitys on vielä kesken. Tässä kohtaa olen tuomarin kanssa täydellisesti samaa mieltä! Ja vielä monella eri tasolla!!! Jotain positiivista kuitenkin: tällä kerralla ei tullut edes sivuhuomautusta ylipainosta :). Ehkä se pieni dietti ja liikunnan lisäys alkavat vähitellen kantaa hedelmää.


Tämä oli siis Jackin toinen virallinen arvostelu:
" 11 months old. Needs time to develop. A bit fine in head for a male. A bit strong in step. Good ears, eyes and teeth. Could have a little more length in neck. Well angulated behind. Good proportions in lenght and height. Good tail. Good coat quality, but too much black hair. Moves well. Happy dog."
JUN EH, JUK 3
                                    
Jack on siis virallisesti erittäin hyvä, mutta ei erinomainen. Joo, näin on - tiedetään. Parannettavaa riittää! Mukavaa, että tuomarin mielestä Jack liikkui hyvin, vaikka tämän kerran esityksestä olen kyllä vähän eri mieltä. Olisittepa nähneet sen meidän parikilpailussa. Siitähän ei meinannut tulla kerrassaan mitään. Oltiin Jackin kanssa niin epäsynkassa kuin ikinä voi kuvitella. Mulla oli tarkka suunnitelma, miten, minne ja millä vauhdilla pitää liikkua...Jackillä oli ihan omat suunnitelmansa. Tai siis ei suunnitelmaa lainkaan, vaan se hetken mielijohde vei mennessään. Yritä siinä nyt sitten pärjätä muiden hyvin koulutettujen ja hyvin käyttäytyvien parien rinnalla! Tuomarikin lähes hihittäen totesi, että Jackhän menee ihan eri suuntaan :). Ja yhdessä seisomisesta ei tullut senkään vertaa tolkkua. Kun toinen meistä seisoi, niin toinen istahti ja sit onnistuttiin seisomaan se vähä aika, mitä seistiin samaan aikaan vielä ihan vinossa tai kenossa toiseen nähden. Jopa paikalla ollut harrastelijavalokuvaaja joutui luovuttamaan, kun seistessä toista meistä ei saanut kuvassa näkyviin tai samaan kuvaan. Oh, well, aina ei voi voittaa! Ihan hauskaa meillä kuitenkin oli. Ja niin näytti kehän laidalla olleilla ihmisilläkin olleen ilmeistä päätellen. Me ei olla niin ryppyotsaisia, eikä kovin vakaviakaan osata olla. ;)

                                      

Tyylinäyte meidän parikilpailusta :)...muut oli kuonot samaan suuntaan

Jack oli kentän laidalla (kehän ulkopuolella) omassa elementissään. Se teki tuttavuutta lähes jokaisen ohikulkevan ihmisen kanssa koosta riippumatta. Se nuuhki ja pusutti kaikki perusteellisesti. Aika monen meikäläisenkin kanssa se teki tuttavuutta. Nuppu-neidin kanssa se olisi mieluusti tehnyt enemmänkin tuttavuutta, mutta neidillä oli valitettavasti muuta kiirettä. 

                                          

                                          Minä, Jack ja Nuppu-neiti

                                          

                                          Minä, Jack ja Rio kisatunnelmissa

Jack taisi saada jonkinlaisen auringon pistoksen tai muuten vaan kisaväsyn, kun se loppumetreillä rähähti Riolle. Kai sitä harmitti, kun ne eivät päässeet vapaasti temmeltämään pitkin nurmikenttää. Onneksi Rio ei siitä suuremmin harmistunut ja ihan sovussa ne sen jälkeen tohuilivat. Ja yhdessä matkattiin iloisesti kotia kohti. Autossa oli jostain syystä paluumatkalla perin rauhallista. Me karvakuonot kehrättiin kerällä suurin osa matkasta. Miko valvoi eniten, kun sillä oli suhteellisesti vähiten tilaa, eikä sen takia kovin mukavaa asentoa meinannut löytyä.

                                          
                                            Miko -konkarin tyylinäyte
Tänään yritin opettaa Jackiä uimaan, mutta se jäi vasta kahlailun asteelle.
                                          
                                          
                                          
                                      
                                           Muka uitettuja koiria

22.5.2016 Jackin junnukausi korkattu

Ei nyt mennyt ihan putkeen Jackin junioriuran aloitus...Sen siitä saa, kun ei treenaa ja syö paremmin kuin hyvin. Jackiä ei sievistely ja aloillaan seisokelu, saati ravaaminen jaksanut juuri kiinnostaa, kun lähes tassun ulottuvilla oli monta paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa juttua tarjolla. Nurmikenttä oli  tulvillaan toinen toistaan kutsuvampia tuoksuja, paras kaveri Rio oli muutaman metrin päässä ja kentän laidalla vielä iki-ihana Kerttu-tyttö. Auringon paahdekin oli aikamoinen. Kuka sellaisessa nyt jaksaisi keskittyä tuomarin miellyttämiseen? Takapuolikin painoi ja pyrki vähän väliä maata kohti. Tuomari sinällään oli ollut ihan jees; ystävällinen ja nopea. Antoi pienen vinkin, että Jackin ei kannattaisi syödä ihan niin paljoa. Tällä kertaa siitä ei sentään tullut virallista merkintää, mutta viimeistään nyt sen pitää uskoa!!! Läski mikä läski, herkkusuu. Aion ruveta vahtimaan sen syömisiä. Sillä on nykyään meinaan paha tapa käydä tyhjentämässä munkin kuppini heti, kun silmä välttää. Ei nyt ihan aina...ja käynhän mäkin välillä sen kupilla...mutta selvästi useammin kuin aiemmin.

Ai, niin, se virallinen arvostelu: " Correct size. Well put together. 11 months old. Proper skull. Correct curly in the ears. Scissor bite. Nice temperament." Oikeesti tuomari kyllä sanoi, että: "correct color in the ears", mutta näin paperissa lukee sihteerin jäljiltä. Eikä Jack ihan vielä 11 kuukautta ole, mutta melkein...meinasivat laittaa ensin 12 kk. Oh, well. Ja laatuarvosteluksi EH - erittäin hyvä, JUK2.  Hmmm...esiintymiseen jäi siis vielä huimasti parantamisen varaa ;)

Rio, Kerttu ja Jack

Jack ja Rio olivat ihan lääpällään Kerttuun, mutta Kerttu pisti käpälällään koltiaiset kuriin ja järjestykseen

Tänään aloitin Jackille kuntokuurin, kun päästiin mökillä vetämään rallia mäkeä ylös ja alas oikein olan takaa. Viidakko oli päässyt siellä valloilleen ja me pompittiin kuin pienet kanit. Hännän pää ja päälaki näkyi juuri ja juuri oikein kurkottaessa rikkakasvikedon yläreunassa. Vaikka juostiin tosi lujaa, turkkiin ehti tarttua punkki jos toinenkin. Onneksi ihmiset olivat osanneet varautua ja vähän väliä pysäyttivät meidät turkkitarkastukseen ja punkin poistoon. Ainakin kolme kävelevää saatiin kiinni. Sherikin pääsi hetkeksi mukaan. Käytiin kyllä pari kertaa vierailulla sen luona ihan ominkin luvin. Mukava vaihtaa vähän kuulumisia pitkästä aikaa :).

Mä kävin pari kertaa järvessä viilentymässä kahlaten, mutta en varsinaisesti uimassa, kun kukaan ei tullut heittelemään mulle keppiä tai lelua. Jack ei vielä uskaltautunut veteen ihan rantaa lukuunottamatta. Mun täytyy opettaa se pian uimaan. Ja noi ihmisetkin vois vähän avustaa siinä ja houkutella sitä veteen vähän syvemmälle. En kyl tiedä, onnistuuko lelulla houkuttelu, kun meillä on vähän sellainen työnjako, että mä noudan kaikki heitetyt lelut ja Jack leikkii puolustajaa ja yrittää sitten paluumatkalla ryöstää sen lelun multa.

Mä tiputin puolivahingossa kepin laiturilta veteen. Vähältä piti, etten itse molskahtanut perään. Mieli teki kyllä kovasti, mutta kerrankin olin kuuliainen, kun metrin päästä tiukasti komennettiin. Eivät kuulemma halunneet märkää koiraa autoon, kun oltiin just lähdössä...On se niin väärin!

                                          Jack, minä ja keppi

                                         Jackin sivuprofiili

                                         Sinne se keppi tipahti....

                     Jack yrittää sulautua maastoon/ maisemoitua...varsinainen kameleontti

                                          Mä oon Sfinxi

                             Mä tanssin balettia - huomaa nilkan ojennus! Jack "under cover" varjostaa

13.5.2016 Eka äitienpäivä onnellisesti takana

Päivitykset tulee nykyään aika tahmaisesti. Vähän semmoinen on ollut kyllä olokin. Oonhan ollut vähän niinku sairauslomalla. Haava sinällään on jo varsin hyvässä kunnossa. Toki välillä edelleenkin vähän muodon vuoksi nuoleskelen sitä, vaikkei siinä ole enää edes rupea jäljellä. Pahempi arpi oli sielussa.
Meillä ihmiset huolestuivat toista viikkoa sitten, että olen sairastunut postmenopausaaliseen masennukseen hormoonien puutteessa. Makasin vain kopissani tai sängyn alla pimeimmässä nurkassa, enkä olisi halunnut edes käydä pihalla pissalla, saati siten kupilla syömässä. Vähänkö ne on tyhmiä!!! Vai että muka vaihdevuosivaivaa! Höh. Katin villat! Masennusta kyllä...mutta ihan toisesta syystä. Mua vastaan oli tehty pahimman luokan salaliitto. Kaikki oli juoniteltu mukaan. Kukaan ei suostunut leikkimään mun kanssa; ei yhtään, eikä millään melkein kahteen viikkoon. Ei edes naapurin lapset. Kävin viime viikollakin monta kertaa yrittämässä ja komentamassa. Jackillekin huudettiin, kun se yritti lähestyä mua vähän vauhdikkaammin. Se oli kyllä ihan paikallaan, kun ei se toope osaa oikeen jarrutella ja tulee ihan pahki välillä. Mokomakin punkkikuljetin. Sillä on ollut jo kolme punkkia. Yksi niistä testattiin netin kautta tilattavalla borrelioosi-testillä ja se osoittautui taudin kantajaksi tosin vain hyvin lievästi. Mullakin on ollut kaksi punkkia punkkiliuoksesta huolimatta. Kesä tuli niin yllättäin, että punkitkin villiintyivät. No, ehkä meissäkin oli vähän vikaa, kun rymyttiin kaikki puskan aluset helteellä.

Mutta se äitienpäivä oli ihana!!! Sinne jäivät masennukset. Sekä Jack, että ihmiset tiesivät, mistä mä tykkään kaikkein eniten. Mä sain äitienpäivän kunniaksi kolme uutta frisbeetä: punaisen, keltaisen ja vihreän. Jack omi heti sen vihreän. Ne on kaikki sellaista pehmeähköä mitäliekumivaahtoa. Mutta mä pääsin vihdoin leikkimään!!! Ei haittaa, vaikka se vihreä frisbee meni parissa tunnissa palasiksi, kun Jackin kanssa kilpaa kiskottiin sitä. Ai, että oli mahtavan ihanaa! Pistelin menemään vähän turhankin tahdilla, kun en muistanut tiimellyksen tuoksinassa lainkaan leikkaushaavaa, enkä parin viikon makaamisen aiheuttamaa rapakuntoa. Venäytin siinä sitten toisen etutassuni ja erehdyin nilkuttamaan ihmisten nähden...taas oon leikki pannassa. Onneksi kaikki naapurien kaverit ei tiedä sitä.

                                          Tää body ei oo oikeestaan hassumpi...

                                          Vihdoinkin frisbeetä!

                                          Linssilude

                                          Jack ja minä

                                          Mun lähes karvaton look. Karvaa on lähtenyt tupsuittain.