Sisällä hajuja on riittänyt senkin edestä, kun toisen vessan ilmastointiputki oli jäätynyt umpeen ja tuuppasi hajut sisälle. Jostain syystä ihmiset ei siitä kovasti ilahtuneet, mutta meistä Jackin kanssa se oli tosi mielenkiintoista. Putkimiestäkin olisimme auttaneet auliisti, mutta se ei halunnut meitä jalkoihin pyörimään...tylsä tyyppi! Ja me niin yritettiin olla sille mieliksi. Yritettiin roudata rättejä ja silleen...ihana haiseva vesivana viemärivettä :)!
Yhdellä iltalenkillä Jackille meinasi käydä hassusti. Se ei ollenkaan älynnyt, että tuuli oli kinostanut lunta oikein urakalla. Tavalliseen tapaansa se spurttaili täysillä pellon laidalla mäkeä ylös ja alas...ja yhtäkkiä se käytännössä hävisi näkyvistä. Pikkumies oli ojan pohjalla toisella reunalla pehmeään pakkaslumeen uponneena niin että takin mustaa selkämystä näkyi vain kapea juova. Sitten lumi pöllysi kovasti ja Jack räpisteli ja pärski hämmentyneenä esiin ennen kuin kukaan ehti kaivamaan sitä ulos kinoksesta. Ei se onneksi pahasti pelästynyt, mutta loppulenkin se kyllä seurasi kiltisti muita tai valitsi tarkoin vähempilumisia askelluskohtia.
Jackillä riittää energiaa ja se saa mutkin aika usein innostumaan. Jos ei muuten, niin haukutaan pikkulintuja tai leikitään.
Tätä nykyä Jack leveilee, kun se on oppinut nostamaan kinttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti