Pupu sen sijaan joutui turvautumaan kirurgin apuun raajojen ja korvan replantaatiossa. Mekö muka rajuja? Ihan vaan pikkusen vähän leikittiin...
On se jotain oppinutkin. Se osaa käskystä seistä, istua, mennä maahan ja uusimpana jopa hetken odottaa paikallaan. Sanomattakin on selvää, että mä oon tietysti älyttömän paljon parempi.
Piukeilla pakkasilla Jack pääsi tutustumaan uuden uutukaiseen talvimantteliinsa. Sen takki on vähän mukavampi kuin mun vanha, sillä siitä saa vähemmän sähköiskuja...tai sitten mä oon vaan niin paljon energisempi, että säteilen sähköä. Jos totta puhutaan ja jos sen jatkuvaa poukkoamista seuraa, niin oikeesti en kyllä valitettavasti jaksa enää vetää vertoja sen virtapiikeille.
Töppösiäkin kokeiltiin. Jackin anturat on vielä niin pehmeät ja ohuet, että se joutuu paljon herkemmin nostelemaan tassujaan kylmässä lumessa kuin minä. Melkoisen houkuttelun jälkeen Jack antoi pukea mun vanhat tossut tassuihinsa. Hetken aikaa kaikki näytti hyvältä vielä sisällä, mutta Jackin porhallettua takapihalle kaikki neljä tossua lensivät kaaressa jo terassilla Jackin nelistäessä pikkulinnun perässä. Eli se niistä tossuista. Olemme sen jälkeen päässeet vain pikaisesti piipahtelemaan pihalla ja typistetyille pikkulenkeille. Onneksi pahimmat pakkaset näyttää laantuneen, sillä en mäkään niistä töppösistä piittaa ja talvipalttootakin siedän juuri ja juuri kevyesti irvistellen.
Sisäleikkejä ollaankin leikitty senkin edestä.
Suurin piirtein sulassa sovussa...pikkurähinää ei lasketa - se kuuluu leikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti