Jackin pienet terävät naskalihampaiden alut tunkevat voimalla ikenistä ulos. Ikeniä selvästi kutittaa ja se yrittää iskeä kutisevat hampaat mun tassuihin, kuonoon, korviin...ihan mihin vaan leuka aukeaa riittävästi. Nisäraukat alkavat olla kovilla. Onneksi sen leukojen puruvoima on vielä aika onneton.
Jackin elämänpiiri laajenee päivittäin. Mitä ahtaampi kolo, sitä mielenkiintoisempi paikka. Pentulaatikko alkaa käydä tylsäksi ja pieneksi ja sitä laukataan ympäri reunoja myöten heti aamutuimaan. Se nousee reunoja vasten kahdella tassulla seisomaan ja kurkkii yli laidan huutokonsertin kera. Tietysti käyn silloin aina tarkistamassa tilanteen. Itse makoilen suurimman osan yöstä joko sängyllä, josta on hyvä näkymä pentulaatikkoon tai sitten sängyn alla, kun tulee liian kuuma. Pentulaatikossa käyn edelleenkin monta kertaa yössä syöttämässä Jackin ja välillä jään loikoilemaan sen kanssa pidemmäksikin aikaa.
Sen motoriikka ja tasapaino alkaa selvästi kehittyä...tosin on vielä varaakin.
Aivan ihana Jack! Paljon onnea! Tuosta ette taida pystyä luopumaan!
VastaaPoista