Hetja on the terrace

Hetja on the terrace

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

21.02.2016 Arkitottista

Tänään käytiin aamusta normilenkillä ja vähän sen jälkeen lähdettiin Nuottaniemeen kavereita tapaamaan. Kaameasta räntäajokelistä huolimatta saatiin mukavasti porukkaa paikalle...melkein kaikki vähän myöhästyi, onneksi se ei haitannut menoa. Savina ja Bene olivat ensimmäisinä paikalla.

Jack oli aivan täpinöissään havaittuaan Rion. Voi sitä jälleennäkemisen riemua!

                                           Hei, kato mun hampaita! Ei reikiä! :)
Ja sitten paikalle tuli Guido-iskä ja ihana Esteri-neiti.

Ja hetken kuluttua vielä suuri roolimalli ja idoli Havu, jota Jack lähestyi varovaisen kunnioittavasti.
                                          Havu ja Esteri

Alkutervehdysten jälkeen tokoiltiin piirissä. Minä ja Jack tehtiin yhtä aikaa mm. seuraamista, vauhdista maahanmenoa, paikallaan istumista ja peruuttamista...no, eihän siitä Jackin osalta mitään tahtonut tulla. Se ei ainakaan osaa peruuttaa ja seuraaminenkin oli yhtä hyppimistä ja pomppimista. Välillä yritettiin niin, että toinen oli sidottuna oksaan sillä aikaa, kun toinen harjoitteli. Sekin meni vähän pipariksi, kun puuhun sidottu äityi aina valittamaan äänekkäästi.

Jack ja Rio leikkivät vauhdikkaasti. Mä löysin kepin ja sen jälkeen Rio ja Jack innostuivat kepinryöstö -leikistä. Olin sen verran touhukas ja komensin muita, siis myös ihmisiä, että kepin heittoon tuli tauko. Harmi! Mä niin tykkään keppi-leikeistä.


Jack meni uudistamaan tuttavuuttaan Esteriin. Esteri on kyllä tosi mukava, vaikka onkin niin iso. Ajoittain Jack jäi vähän jalkoihin, mutta ei se menoa suuremmin haitannut.
                                          Hei Esteri, anna mä kuiskaan sulle yhden jutun!


Savina kävi moikkaamassa vuorotellen kaikkia.
Benellä on asiaa
Riolla on asiaa Esterille, Guidokin kuuntelee

Bene pysytteli enemmän ihmisten ja Savinan seurassa. Guido ja Havu jouduttiin pitämään suurimman osan ajasta kytkettynä, ettei urosten välille olisi kehkeytynyt egokiistaa johtajuudesta. Noi miehet on tollasia...sekä Jack että Rio kävivät testaamassa etenkin Guidon pikkupoikien sietorajaa. Guidolle riitti, että se pisti pojat muutamalla ärähdyksellä ruotuun ja kertoi, kuka on kuka. Jack alistui jo heti kättelyssä, mutta Rio oli sinnikkämpi ja Guido lähti sen perään takaa-ajoon. Jack yritti mennä väliin rauhoittamaan tilannetta...vaikkei siinä oikeesti mitään erityistä ollut. No, ihan kiva sinällään, että Jack yritti toimia välittäjänä ja jeesata kaveria, vaikka kyseessä oli oma iskä.


Poikien tietysti kuuluukin vähän testata rajojaan, mutta myös oppia, milloin kannattaa pakittaa. Täytyyhän miestenkin tietää, miten naisia käsitellään; sanoin kommenttini sekä Havulle, että Guidolle ja molemmat uskoivat yhdestä sanasta...siis herrasmiehiä.
                                          Guido, minä ja Rio
                                           Perhe kasassa
Kaiken kaikkiaan oli tosi mukavaa! Sääkin oikeastaan suosi, lumi/räntäsade lakkasi ihan alkumetreillä.
                                           Jack "the pusuttaja" pääsi iskemään
                                          Yhteiskuvat olivat haastavia tavalliseen tapaan...
                                          Havu oli ainoa, joka jaksoi pysyä kiltisti paikoillaan
                                           Havu, Bene ja Savina

lauantai 20. helmikuuta 2016

20.2.2016 Löysää lenkkeilyä ja leikkimistä

No onpas ollut pitkä tauko! Ei sillä, että mitään oleellista olis missattu. Meidän osalta elämä on ollut tasaista hiljaiseloa sitten viime päivityksen. Ihmisillä on omat tylsät kiireensä, eikä niiltä ole liiennyt sen enempää, aikaa, vaivaa tai huomiota meidän kanssa leikkimiseen tai kouluttamiseen. Hyvä, että edes lenkeillä ollaan päästy käymään...liian niukasti sitäkin. Ja tietysti vaki agility, vaikka siitäkin jouduttiin yksi kerta lintsaamaan.
Meillä on Jackin kanssa ollut ihan omaa kivaa keskenämme. Ollaan kisattu frisbeestä ja minikanasta. Mä oon yleensä edelleenkin nopeempi, mutta Jackistä on kehittynyt varsin taitava napaamaan lelu mun suusta kuljetuksen aikana...oli mikä lelu tahansa.



Jackillä on vähän outo käsitys siitä, miten ihmisten kanssa leikitään. Siinä missä mä aina tuon lelun ihmiselle ja odotan innokkaasti ajoittain jopa komentaen, että se heitetään pikaisesti uudelleen noudettavaksi, Jack nappaa lelun ja pinkoo pakoon, minkä kintuistaan pääsee...ja odottaa, että mä lähden sen perään. Aika usein sen suunnitelma onnistuukin. Frisbeen kanssa se on kyllä vähän kehittynyt. Jos mä en lähde kisaamaan ja rynnimään sen perään frisbeen ryöstön jälkeen, se saattaa jopa suosiolla luovuttaa sen ihmiselle...edellyttäen, ettei ihminenkään yritä ottaa sitä siltä.

                                          Pellolla lumessa piehtarointi on ihanaa!

                                          Jack on tässä ihan pennun näköinen
        Virtaa sillä riittää yli omien tarpeiden, mutta välillä on ihan kiva juoksennella sen kanssa

  Pysähdyttiin ihastelemaan taivasta... aika riemukkaita värejä sitten riittikin.


                                       Iltaruskon valossa Jackin turkki näytti ihan punaiselta
                                        Jack on jo iso poika
                                          Ja sit mentiin...
                                          Tänään pelattiin lumipallogolfia...
                                          ...ja rynnistettiin kilpaa metsässä
                           ...oikeesti mä kyl voitin, vaikka tässä kohtaa Jack pääsi hetkeksi edelle.

lauantai 6. helmikuuta 2016

06.02.2016 Talvitouhuiluja ja tokoilua kavereiden kanssa

Enempi hiljaiseloa ollaan vietetty...Noi ihmiset on niin laiskoja ja aikaansaamattomia ja puuhailee ihan omiaan. Me ollaan vähän niinku jääty sivuraiteelle. Meillä kyllä riittäisi energiaa vaikka mihin. Mä oon tietysti käyttäytynyt ihan asiallisesti ja käynyt agitreeneissä.
Siellä mulla meinaa ajoittain lähteä asiat lapasesta; mä niin tykkään pienestä punaisesta vinkuvasta hiposta ja vauhdin huumasta. Molemmat saa mut täysiin täpinöihin. Niiden yhdistelmä on kerrassaan pitelemätön. En ehkä jaksa ihan koko aikaa olla kuulolla ja myönnetään, että saatan jopa joskus vähän soveltaa radalla. Mut vaan silloin, kun rata on huono tai tylsä. Mun oma versioni on aina parempi kuin ihmisten, ne on vaan mustiksii, kun ei oo itse keksiny niin hyviä ratoja.
Jack on sen sijaan puuhaillut muita juttuja kotona: vähän silpunnut tohvelia, pahvia ja paperia. Ulkonakin ollaan yritetty olla omatoimisia.


Viikonloput on mukavampia, silloin on yleensä enemmän actioniä. Meillekin. Viime sunnuntaina käytiin Savinan ja Benen kanssa kävelyllä...

                                         Lenkkimatkalla Savina ja Bene
                                           minä ja Jack
                                          Me neljä ja kadonneiden namien metsästys. Lurps!

... ja tänään päästiin tokoilemaan. Tällä kerralla Riokin oli mukana ja ihana pikkuneiti Indi.
                                          Reipas ja suloinen Indi 3 kk
                                          Indi, Jack ja Rio
                                          Bene, Savina ja Indi
                                          Give me five, buddy! (Jack ja Rio)
                                          Kiva nähdä!...tanssit tavanomaiseen tapaan
Yhteiskuviakin taas yritettiin ja yhtä haastavaa kuin aina ennenkin.
                                           Bene, Savina, Rio, Jack, Indi ja minä

                                          Bene, Savina ja Rio
                                           Pojat vauhdissa
                                     Kepin kanssakin leikittiin...JIIHAAA! Rio, minä ja Jack
                                      Sillä aikaa Savina ja Bene keskittyivät treenaamiseen
                                          Kuka, mitä, missä, häh? -takapenkillä