Siellä mulla meinaa ajoittain lähteä asiat lapasesta; mä niin tykkään pienestä punaisesta vinkuvasta hiposta ja vauhdin huumasta. Molemmat saa mut täysiin täpinöihin. Niiden yhdistelmä on kerrassaan pitelemätön. En ehkä jaksa ihan koko aikaa olla kuulolla ja myönnetään, että saatan jopa joskus vähän soveltaa radalla. Mut vaan silloin, kun rata on huono tai tylsä. Mun oma versioni on aina parempi kuin ihmisten, ne on vaan mustiksii, kun ei oo itse keksiny niin hyviä ratoja.
Jack on sen sijaan puuhaillut muita juttuja kotona: vähän silpunnut tohvelia, pahvia ja paperia. Ulkonakin ollaan yritetty olla omatoimisia.
Viikonloput on mukavampia, silloin on yleensä enemmän actioniä. Meillekin. Viime sunnuntaina käytiin Savinan ja Benen kanssa kävelyllä...
... ja tänään päästiin tokoilemaan. Tällä kerralla Riokin oli mukana ja ihana pikkuneiti Indi.
Yhteiskuviakin taas yritettiin ja yhtä haastavaa kuin aina ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti