28.3.2016 Jack 9 kk ja rapiat

Pääsiäistä ennenhän pitäisi paastota. No, meidän paasto taisi päätyä päälaelleen. Kun vielä viikko sitten kehuin, että Jackin paino oli kääntynyt hienoiseen laskuun, tämän päivän todellisuus on tyystin toinen. Vaaka näytti sille lukemia 10,9 kiloa ja mullekin 10,4 kg, vaikka ollaan ihan urheiltukin. Vika on varmaan vaa'assa. Sen numerotkin näkyy nykyään niin huonosti, patteri vetää viimeisiään. Mun korkeus on toistetusti mitattuna 37,5 cm ja oikein kun ryhdistäydyn ulotun 38 senttiin. Jackin korkeus huitelee jossain 40 sentin hujakoilla, ehkä aavistuksen alle.

Sen verran taajaan ollaan urkittu oravien touhuja puiden latvoissa, että omistajat heltyivät luovuttamaan kukka/kahvipöydän meille ikkunasta tiirailua varten. Meistä tuli vähän niinkuin kahden kerroksen väkeä. Sillä aikaa, kun toinen tarkkailee tasolta takapihan tapahtumia, voi toinen ottaa tupluurit tason alla. Mahdutaan me sille pöydälle molemmat juuri ja juuri samaankin aikaan, mutta se edellyttäisi siivosti oloa ilman ylimääräistä meuhkaamista. Jack on jo pari kertaa meinannut hypätä sieltä mun niskaani ulos pyrkiessään. Täytyy vähän kouluttaa sitä.

Perjantaina käytiin Sporttiksella omatoimitreeneissä. Siis mä pääsin jälleen mukaan peruutuspaikalle. Jack on aika ässä innostumaan ja ihan vauhdikaasti se veteli kuin kiihdytyskisoissa kohti palkkauskippoa. Sen täytyi ottaa totaalinen neliraajajarrutus käyttöön, ettei olisi rynninyt kippoa kumoon ja pahki namuavustajaa.

Mä olin tietysti taas omassa elementissäni ja päästelin menemään, mutta ohjaajan onneton liikkuminen muistutti lähinnä lehmää suossa ja täitä tervassa. Se pitäis laittaa jollekin kuntokurssille.

Lauantaina käytiin mökillä ja moikkaamassa Sheriä. Saatiin Jackin kanssa ihanat maksapihvimaistiaiset!!! Kyllä siellä kelpasi. Ei oltais millään maltettu lähteä. Sheri on muutenkin niin mukava :). Ai, niin, Jack oppi tällä kerralla kulkemaan kuistin avoportaat ilman ongelmia ihan itsekseenkin.

Ihanaa, että on kevät! Ihmisetkin viihtyy enemmän pihalla ja suostuu heittelemään frisbeetä ja muita leluja. Yksi takapakki tässä tosin valitettavasti on ilmennyt. Me ollaan Jackin kanssa jouduttu tuon tuosta suihkun alle- jopa monta kertaa päivässä. En yhtään ymmärrä tollasta touhua. Mitä siitä, jos ollaan vähän ryvetty ravassa? Ei se meitä häiritse yhtään. Karva kuivuu ja kura rapisee lattialle tai sänkyyn. A vot - ja turkki on taas tikissä. Onko se nyt sitten muka joku ongelma? Eikö ne ymmärrä, että meillä on itsepuhdistuva kooikkerinkarva? Mokomat herkkähipiäiset hygieenikot!

Tänään päästiin kavereiden kanssa nauttimaan kevätsäästä Nuottaniemessä. Ensin käytiin nappaamassa Rio messiin ja sen jälkeen suunnistettiin kohti Savinan ja Benen kotikontuja. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Jack ei oo taas pitkään aikaan päässyt remuamaan Rion kanssa ja sen kyllä huomas. Tietysti myös tokoiltiin taitavasti.

                                                Hei, tuutko mun kanssa?

                                           Rio & Jack

Rio relaa

                                          Leikittiin muutenkin: minä, Jack ja Rio

                        Jack, minä, Rio ja Bene. Huomatkaa paikallinen paparazzi puun takana

Savina ja Bene osaa olla hienosti paikallaan

                        Nää yhteiskuvat on kyl aika haastavia ja meidän hermoja raastavia

                                          Savinasta tuli orava...

                                         Kerrassaan ihana päivä. Kiitos kaverit!

19.3.2016 Jackin toinen ja viimeinen pentunäyttely

Kylläpäs aika on taas rynnistänyt. Ja kevät keikkuu juupas-eipäs -leikkiään. Vähän niin kuin mekin Jackin ja frisbeen kanssa.

 Ensin mennään tuhat lasissa ja sitten joutuu vähän huilai...ihailemaan keltavuokkoja lumen keskellä.

Lenkeillä naapurit tunnistaa meidät jo kaukaa: ai, niin, noi on ne koirat, kun tuo meille aidan viereen frisbeetä heitettäväksi.
Mulla on suuri viehtymys karkealla lumella piehtarointiin ja sitä on täytynyt treenata urakalla ennen kuin lumet sulaa.

Jackiä sen sijaan kiinnostaa enemmän, mitä hangen alta löytyy.

 Täytyy sanoa, että me kyl osataan nauttia elämän pienistä asioista.

Me osataan myös innostua melkein asiasta kuin asiasta ja se on hieno taito! Ihmiset ei vaan aina osaa arvostaa tai ymmärtää innostumisen hienoutta. Esimerkiksi agilityssä mä oon nyt sisäistänyt vauhdin hurman. Ihmiset väittää, että vauhdin kasvaessa mun kuulo huononee. Mä vaan keskityn ja nautin! Keskityn siis vauhtiin. Ja jos ohjeet tulee yhtään myöhässä tai vähääkään tulkinnanvaraisesti, vedän omat johtopäätökseni. Turha siitä mua on syyttää!

Jackkin on aloittanut agilityuran. Se on käynyt jo kaksi kertaa meidän lähihallilla treeneissä. Sekin kuulemma osaa innostua. Valkku oli neuvonut ohjaajaa olemaan innostamatta sitä yhtään enempää...kierrokset lähtee vähän lapasesta. Hyvä Jack! Jälkimmäisellä kerralla mäkin kävin katsastamassa hallin, kun tuli stuntti-tarve puuttuvan treenaajan vuoksi. Outo halli, erilainen alusta, kaikuikin vähän eri tavalla, eri näköiset esteet... Olin hetken sadasosan hämmennyksen vallassa, kunnes rytmi palautui ja kuulo "hävisi". Taidan käydä toistenki stunttaamassa. ;)

Ja voitteko kuvitella? Meidän pikku-Jack on kohta yli-ikäinen pentunäyttelyihin. Sehän on ihan vauva vielä...noo, aika kookas vauva, mutta kuitenkin. Pulleroinen. Vauvan pyöreyttä. Mun muodot sen sijaan alkaa vähitellen palata aikaan ennen ylimääräisiä kiloja. Vielä muutaman sata grammaa vois rutistaa, mutta sit riittää. Jackin painon nousu on onneksi myös taittunut ja paino on itse asiassa jo vähän laskenutkin...paino sanalla VÄHÄN.

Jack kävi tänään toisessa ja viimeisessä pentunäyttelyssä. Suureksi hämmästykseksi sen ravaaminen oli sujunut tällä kerralla hyvin ja seisominenkin oli mennyt ok. Tuomari oli tutkinut sen pöydällä ja alkuun Jackiä oli vähän jänskättänyt, mutta tuomari oli sanonut, ettei se haittaa. Hampaatkin oli saatu lähes kunniallisesti katsottua...tarkennukseksi: Jack ei siis näyttänyt hampaita tuomarille ;) Kilpakaveria oli ujostuttanut huomattavasti enemmän, joten Jack korjasi tällä kertaa potin. Pyyhkeitäkin vähän kyllä tuli: liikaa maallista hyvää ja mustaa karvaa vois olla vähemmän. Toivottavasti aika hoitaa ne mustat haivenet ja läskit saa jatkossa kyytiä. Mun täytyy ruveta juoksuttamaan Jackiä vielä enemmän frisbeen kanssa. Ja dieettiä pukkaa...

Virallinen arvostelu tänään Jämijärvellä ryhmänäyttelyssä: ROP-pentu, KP
Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen: " Hyvin kehittynyt, sopivan kokoinen ja hyvät mittasuhteet, mutta pulleassa kunnossa. Hyvä pään muoto. Tummat silmät, hyvät korvat, joissa hienot hapsut, erinomainen lapakulmaus, syvä ja tilava rintakehä, erinomaiset takakulmaukset. Hyvänlaatuinen karva, punainen väri saisi olla puhtaampi ja kirkkaampi. Esiintyy eloisasti."
Oon kyl tosi ylpee Jackistä! Melkeen juniori.

06.03.2016 Sosiaalista treenailua

Jack on aika kova pusuttelemaan. Toisaalta se joka päivä itse tulee kerjäämään niitä multa...yleensä heti aamusta.

Mukavaahan meillä on muutenkin. Yhdessä frisbeillään ja muutenkin leikitään...joskus Jackillä on vaan liikaa virtaa ja siitä tulee mahdoton riiviö ja mun on ihan pakko ojentaa sitä.

Jack kävi elämänsä ensimmäisen kerran mätsärissä, eikä siitä tietenkään mitään hyvää seurannut.
Ihmekös tuo, kun eivät oo yhtään treenanneet sen ekan näyttelyn jälkeen. Koiria oli ollut aika paljon, etenkin pentuja ja koko tohina oli saanut Jackin hämilleen. Kehässä se oli toistanut kaikki samat virheet kuin edellisellä kerralla ja lisäksi kerännyt vielä uusiakin...  Kun olisi pitänyt seistä, takapuoli valui kanveesiin. Tiedä mikä sitä väsytti. Ravaamisen sijaan hypittiin ja pompittiin ja tehtiin komeita piruetteja. Pöydällä tutkiminen meni muuten hyvin, mutta hampaita se ei olisi ollenkaan halunnut näyttää. Mitä sitä nyt tuomarille irvistelemään. Jack taisi pitää sellaista epäkohteliaana. Sinistähän siitä tuli, eikä sen enempää jatkoa. Tulipahan todistettua, että kannattais treenata, jos meinaa näyttelyissä käydä.

Viikonloppuna käytiin mökillä moikkaamassa Sheriä. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa!

Aika lujaa mentiin piirileikit ja muut, etenkin Jack ja Sheri.

Tänään käytiin tokoilemassa kavereiden kanssa. Paikalla olivat tietysti Savina ja Bene, minä ja Jack ja sitten vielä ihana pieni kohta 4 kk Indi-neiti. Ennen Indin tuloa tokoiltiin reippaasti.
.

Jack otti Indistä kaiken ilon irti ja kyllä sitä riittikin. Riemukasta ryntäilyä vuorovetona uupumukseen saakka. Neiti osasi kyllä halutessaan antaa palautetta napakasti pienillä naskalihampaillaan, jos Jack yritti liian innokaasti iholle

Neiti Indi oli niin reipas ja rohkea, että Bene joutui jo vähän antamaan palautetta - vähän respektiä vanhempia kohtaan!

Indi, Savina ja Bene

                                          Minä, Jack ja Bene

                                            Indi, Savina ja Jack

                                          Minä, Indi ja Jack

                                          Minä ja Indi

Ah, ihana namutäti ja peuraherkut!!! Jack, minä, Savina ja Indi

Bene ja Jack treenaa

Koirakaverien lisäksi paikalle ilmaantui päälle päätteeksi vielä ihmisperhe tutustumaan kooikkereihin. Me näytettiin, että virtaa piisaa; ei olla mikään sohvaperunarotu. Jack kävi pusuttelemassa, kaikki käytiin vuorotellen tervehtimässä ja mä kannoin niille keppiä heitettäväksi, minkä kerkesin ;) - Ja aika paljon kerkesin.
Kaikkien namien ja touhuilun jälkeen autossa iski autuas raukeus...pikkumahamme pullollaan käperryttinkin sitten nukkumaan...Jopa ylienerginen Jack hyytyi loppuillaksi.