27.12.2015 Jack puoli vuotta ja päivän

Alkuviikosta kävin eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Vaikka eläinlääkäri on tuttu ja mukava, eikä piikki edes pistä, mua jännää aina kovasti. Tunnistan tuoksun aina jo parkkipaikalla ja teen täyskäännöksen...tavalliseen tapaan ilman toivottua tulosta. Viime keväänä tiineyden tiimoilta tuli käytyä vastaanotolla niin tiuhaan, etten enää välittäisi käydä koko paikassa ollenkaan. Onneksi pääsimme piikin saatuani pikaisesti poistumaan.

Ennen joulua Jack sai pitkästä aikaa leikkiä taas Rion kanssa. Ja kyllä niillä oli kivaa!

                                          Herkkukerjurit

Villiä vilskettä riitti kuperkeikkojen kera ja pellon kuralätäkötkin tuli kahlattua.

                                          Kahlaajat

                                          Painia

                                          Tähystystä

          Pienten luovien taukojen jälkeen taidokkaat tanssikuviot meni aina uusiksi.

Kerjuuvalssi. Saanko luvan?

Kiitos Suville kuvasta!!!

                                          Samikset, peilikorvat

Rion esimerkin jälkeen Jack onnistui taas nostamaan jalkaa. Sen jälkeen se on kohottanut kinttua todistettavasti toistetusti muutamaankin kertaan.

Kaksikon karkeloiden jäljiltä niiden karvat oli kauttaaltaan kurassa ja kaverukset passitettiin suihkuun. Sen jälkeen Rio sai maistella kuppiin jääneitä kuivanappuloita ja hyvin tuntui uppoavan ;). Mua kiinnosti kovasti tutustua Rioon tarkemmin, mutta jostain kumman syystä se ei kauheesti ilahtunut tuttavuuden tekemisestäni. No, voi harmin harmi! Että meninkin silloin ekalla kerralla rähähtämään sille...Voisiko sillä oikeesti olla niin hyvä muisti? En mä tarkottanu!
Rio raukka ponkaisi pariinkin kertaan omistajansa syliin paetessaan mun hellää huolenpitoani. Ihmisetkin yritti hätistää mua kauemmaksi. Hmmm...no, höh. Omasta mielestäni olen vain supersosiaalinen, enkä ollenkaan tungetteleva. Miksei mua ymmärretä? On nää juoksut niin hankalia, kun en aina itsekään ymmärrä käytöstäni.

Jackin ulottuvuudet ovat tätä nykyä: 38,5-39 cm säkäkorkeus ja paino 9,1 kg. Se on siis mua toista senttiä korkeampi ja toista kiloa kevyempi.

Jouluherkut oli paha rasti...lohta, mätiä, perunaa, kinkkua ja vähän laatikoita, LURPS! Laatikoista mun lemppari oli homejuustolla maustettu punajuurilaatikko...Saatiin kyllä vain vähän jämiä, mutta ne meinas viedä kielen mennessään.Yritä nyt siinä olla millään laihiksella. Ei kyl onnistu, ei sitten millään! Ja kaikki muut ihanat omat herkut päälle; kuivatut kanafileet, kanatikut, kuivatut makkarat, possunkorvat...

Mä luulen, että voidaan palata laihisasiaan sit joskus ens vuonna uudelleen, ehkä. Ei taideta tehdä Jackin kanssa edes Uuden Vuoden lupauksia tämän suhteen.
Jackin mielestä voitaisiin kyllä vähän lisätä liikuntaa. Se on niin energinen. No, voidaan harkita. Kyllähän me takapihalla ja mökillä vedetään tuon tuosta kunnon rallia. Mun juoksu on kyllä vähän hidastanut ja häirinnyt meidän menoa. Agilityssä ei oo saanut käydä ja muutenkin ihmiset kontrolloi kuvioita tavallista tarkemmin. Ne käy häiritsevästi huutelemaan heti, kun otetaan "etvaksen" etäisyyttä. Mökillä ollaan sentään onnistuttu useampaan otteeseen livistämään Sherin luo chillaamaan, kun silmä on vähän välttänyt.

Mökillä oli muutenkin mukavaa. Kävimme laiturilta tähystämässä järven jäätymistä. Jackistä melkein saatiin samalla pönötyskuva.

                                     
                                       
                                       

Ai, niin ja paras joululahja herkkujen lisäksi: vaaleanpunainen vinkuva pehmokani, jota Jackin kanssa kiskotaan kilpaa.