27.12.2015 Jack puoli vuotta ja päivän

Alkuviikosta kävin eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Vaikka eläinlääkäri on tuttu ja mukava, eikä piikki edes pistä, mua jännää aina kovasti. Tunnistan tuoksun aina jo parkkipaikalla ja teen täyskäännöksen...tavalliseen tapaan ilman toivottua tulosta. Viime keväänä tiineyden tiimoilta tuli käytyä vastaanotolla niin tiuhaan, etten enää välittäisi käydä koko paikassa ollenkaan. Onneksi pääsimme piikin saatuani pikaisesti poistumaan.

Ennen joulua Jack sai pitkästä aikaa leikkiä taas Rion kanssa. Ja kyllä niillä oli kivaa!

                                          Herkkukerjurit

Villiä vilskettä riitti kuperkeikkojen kera ja pellon kuralätäkötkin tuli kahlattua.

                                          Kahlaajat

                                          Painia

                                          Tähystystä

          Pienten luovien taukojen jälkeen taidokkaat tanssikuviot meni aina uusiksi.

Kerjuuvalssi. Saanko luvan?

Kiitos Suville kuvasta!!!

                                          Samikset, peilikorvat

Rion esimerkin jälkeen Jack onnistui taas nostamaan jalkaa. Sen jälkeen se on kohottanut kinttua todistettavasti toistetusti muutamaankin kertaan.

Kaksikon karkeloiden jäljiltä niiden karvat oli kauttaaltaan kurassa ja kaverukset passitettiin suihkuun. Sen jälkeen Rio sai maistella kuppiin jääneitä kuivanappuloita ja hyvin tuntui uppoavan ;). Mua kiinnosti kovasti tutustua Rioon tarkemmin, mutta jostain kumman syystä se ei kauheesti ilahtunut tuttavuuden tekemisestäni. No, voi harmin harmi! Että meninkin silloin ekalla kerralla rähähtämään sille...Voisiko sillä oikeesti olla niin hyvä muisti? En mä tarkottanu!
Rio raukka ponkaisi pariinkin kertaan omistajansa syliin paetessaan mun hellää huolenpitoani. Ihmisetkin yritti hätistää mua kauemmaksi. Hmmm...no, höh. Omasta mielestäni olen vain supersosiaalinen, enkä ollenkaan tungetteleva. Miksei mua ymmärretä? On nää juoksut niin hankalia, kun en aina itsekään ymmärrä käytöstäni.

Jackin ulottuvuudet ovat tätä nykyä: 38,5-39 cm säkäkorkeus ja paino 9,1 kg. Se on siis mua toista senttiä korkeampi ja toista kiloa kevyempi.

Jouluherkut oli paha rasti...lohta, mätiä, perunaa, kinkkua ja vähän laatikoita, LURPS! Laatikoista mun lemppari oli homejuustolla maustettu punajuurilaatikko...Saatiin kyllä vain vähän jämiä, mutta ne meinas viedä kielen mennessään.Yritä nyt siinä olla millään laihiksella. Ei kyl onnistu, ei sitten millään! Ja kaikki muut ihanat omat herkut päälle; kuivatut kanafileet, kanatikut, kuivatut makkarat, possunkorvat...

Mä luulen, että voidaan palata laihisasiaan sit joskus ens vuonna uudelleen, ehkä. Ei taideta tehdä Jackin kanssa edes Uuden Vuoden lupauksia tämän suhteen.
Jackin mielestä voitaisiin kyllä vähän lisätä liikuntaa. Se on niin energinen. No, voidaan harkita. Kyllähän me takapihalla ja mökillä vedetään tuon tuosta kunnon rallia. Mun juoksu on kyllä vähän hidastanut ja häirinnyt meidän menoa. Agilityssä ei oo saanut käydä ja muutenkin ihmiset kontrolloi kuvioita tavallista tarkemmin. Ne käy häiritsevästi huutelemaan heti, kun otetaan "etvaksen" etäisyyttä. Mökillä ollaan sentään onnistuttu useampaan otteeseen livistämään Sherin luo chillaamaan, kun silmä on vähän välttänyt.

Mökillä oli muutenkin mukavaa. Kävimme laiturilta tähystämässä järven jäätymistä. Jackistä melkein saatiin samalla pönötyskuva.

                                     
                                       
                                       

Ai, niin ja paras joululahja herkkujen lisäksi: vaaleanpunainen vinkuva pehmokani, jota Jackin kanssa kiskotaan kilpaa.

19.12.2015 Kadonneet hampaat ja vihreä joulu

Mä en ala! Mulla on juoksu ja mua kohdellaan kuin jotain tarttuttavan tautista. En voinu mennä torstaina agilityyn, eikä mua päästetty tänään mukaan treffaamaan kooikkerikavereita arkitottiksen merkeissä. Se on niin väärin!!! Olisin voinut edes käydä toivotamassa hyvät joulut!

Viikko sitten torstaina sentään onnistuin muina naisina livahtamaan agilityyn. Meillä on ryhmässä pelkkiä tyttöjä ja kaikki meni loistavasti aivan viime minuuteille, kunnes Nepparin omistajan katse kiinnittyi väärään paikkaan...No, onneksi saatiin vielä tehdä viimeinen rata senkin jälkeen. Eihän se ketään häirinnyt. Mä en ymmärrä, miksen olis tälläkin viikolla voinu mennä. Aina noi miehet aiheuttaa ongelmia! Nyt kyllä myrtsitän...

Jack puolestaan on saanu mennä ihan niinkuin ennenkin. Se kävi taas pentutreffeillä ja kivaa oli ollut, vaikka paikalla olikin ollut vaan poikia.

Jackin hampaita on hävinnyt tämän viikon aikana. Yksi poskihammas löytyi sängystä ja kolme kulmahammasta on kadonnut, yksi vielä sinnittelee. Hammaskeiju ei oo kyllä tuonu sille mitään, kun sillä ei oo omaa tyynyä, minkä alle keiju olis voinut tuoda palkkiota. Harmi! Nyt keiju on saanu hampaat ihan ilmaiseksi. No, ehkä se on käynyt kuiskimassa joulupukille.

Tänään Jack kävi toivottelemassa munkin puolesta kavereille hyvää joulua. Paikalla olivat olleet Havu, Savina ja Bene. Jackin mielestä Havu oli tosi miehenä ollut älyttömän kiinnostava, vaikkakin vähän pelottava. Mut ihan mieletön esikuva...Havu oli nostanut jalkaa ja Jack heti perässä elämänsä ensimmästä kertaa!!! Jack kaipaisi selvästi miehistä esikuvaa...nyt sillä on uusi idoli, jota palvoa. Havu on niin viilee!

Joku voisi kyllä väittää, että Havu suorastaan dissasi Jackiä, mokomaa pikkukakaraa.

Havu kävi uimassa...

Savina teki kontaktia...

Jack leikki rantatöyräällä...

                                                     ja Bene söpöili
                                           Ja sitten vähän tokoiltiin

                                           Bene ja Savina

                                          Bene ja Savina

                                          Havu
Ryhmäkuvat oli aika haastavia...

                                          Havu, Jack ja Bene

                                          Havu, Savina ja Bene osasi olla paikallaan

                                          ...toisin kuin eräs

Illalla Jack pelasi älypeliä. On se niin välkky!

6.12.2015 Pulska voittaja

Nyt siitä on mustaa valkoisella:"hieman pulskassa kunnossa". Että silleen! Voi Jack-parkaa, nyt se joutuu dietille. Huolestuttaa kyllä vähän, että mäkin taidan joutua samalle ruokavaliolle...on tainnut maallista hyvää kertyä munkin kupeilleni siinä missä Jackilläkin. Ei se meidän vika voi olla, että ruoka ja etenkin herkut maistuu niin hyvin. Ihmisten vika! Mitäs ovat niin heikkoja ja lankeavat anoviin katseisiin. Toki ollaan Jackin kanssa aika taitavia. Mun täytyy vielä opettaa Jackille pään kallistaminen kevyesti samalla, kun tuijottaa ihmisiä suoraan silmiin.

Mun täytyy muutenkin opettaa Jackille niiiin monta asiaa... Noista miesten hormooni-asioista en kyllä sitten ymmärrä mitään. Siihen täytyy pyytää apua joltain viisaammalta esimerkiksi Guidolta. Kukkaset ja mehiläiset ja niihin liittyvät jutut sais ilmaantua pihapiiriin vasta piiitkän ajan kuluttua. Jonkun täytyisi kyllä ehdottomasti valistaa Jackiä niistä asioista ja mieluummin aika pian. Ensimmäiset oireet on jo havaittu. Jack oli Mustin ja Mirrin pentutreffeillä yrittänyt ensi astua Väinön ja sitten hetken kuluttua Huldan. Täyttä ymmärrystä vailla ja hiukka noloo! Ja kaikki tuli ihan puskasta...ei pienintäkään viitettä tällaisesta kiinnostuksesta ennen tätä tapahtumaa. Anna mun kaikki kestää! Varhaiskypsä bi-pentu. Ainakaan se ei tällä kerralla ollut ahdistunut liikaa, vaikka pentuja oli taas ollut kymmenen ja kookas Elvis oli komentanut kaikkia pienempiään kumeasti haukkumalla. Tai sitten sen konseptit vaan totaalisesti sekosi. Tiedä häntä.

Ohessa pätkä meidän arkisisäleikeistä. Jack oli edeltävästi silpunnut mattoa ja ja talouspaperirullan. Sitten aloitimme köydenvedon.

Ollaan me tällä viikolla saatu leikkiä ulkoleikkejäkin :). Meillä kävi ilmalämpöpumpun asentaja. Ja vaikka se oli kissaihmisiä, se heltyi heittelemään meille frisbeetä oikein urakalla. Eikä me edes ihan kauheesti hidastettu sen hommia, eihän? Sen jälkeen oltiin kyllä aika rapaisia. Yritettiin samaa sähkömiehenkin kanssa, mutta jostain syystä se ei tahtonut lämmetä ajatukselle. En keksi muuta selitystä kuin että silloin oli kaamea kissanilma...kissoja tuli taivaan täydeltä ja oli muutenkin pilkko pimeää ja se joutui katkaisemaan sähköt. Yritä nyt sitten heitellä frisbeetä fikkarin valossa. Myönnetään, että olosuhteet oli suboptimaaliset, mutta ei se ois meitä haitannut. Noi ihmiset vaan on niin herkkiksiä...

Agilitytreeneissäkin taas kävin. Mulla rullaa hyvin, kunhan ohjaajan sais ojennukseen.

Ja sitten mun ylpeyden aiheeseen: Jack kävi elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Se oli melkein käyttäytynyt asiallisesti. Alkuun se oli joutunut pujottelemaan ihmis- ja koiravilinässä ennenkuin oikea kehä oli löytynyt. Vastaan oli tullut kaapin kokoisia koiria ja ajoittain meteli oli ollut korvia huumaava, ainakin Jackin mielestä...se oli hetken aikaa luimistellut häntä koipien välissä. Onneksi se oli syliin päästyään rauhoittunut. Kehässä ne oli Rion kanssa kaksistaan.Tosi mukavaa! Jack olisi tietysti huomattavasti mieluummin livahtanut leikkimään Rion kanssa, mutta ei saanut mahdollisuutta. Kehä oli täynnä nameja ja namin murusia edellisten jäljiltä, joten ei ihme, että kuono takertui kanveesiin. Jo etukäteen oli tiedossa, ettei Jackin ravaamisesta tulisi mitään...eikä sitten tullutkaan. Se oli ollut yhtä pomppimista ja hyppimistä. Kaikkien suureksi yllätykseksi (siis mun ja ohjaajan) se oli osannut seistä suht nätisti paikallaan. Pöydällä tutkittaessa se oli kevyesti yrittänyt pakittaa hampaita katsottaessa, mutta muuten oli seurustellut iloisesti tuomarin kanssa, eikä häiriintynyt kopeloinnista. Yess! Kyllä siitä vielä kehkeytyy kelpo kansalainen. Tällä kertaa tuomari oli valinnut Jackin ensimmäiseksi, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin Rio olisi voinut ihan yhtä hyvin voittaa. Molemmat saivat kunniapalkinnot! Onnea pojille!
Urakan jälkeen Jack suoranaisesti sammui auton takapenkille. Kotiin tultuakaan se ei olisi oikein jaksanut tallustaa sisälle asti.

Tässä väsynyt, mutta onnellinen sankari kaikkensa antaneena.

Ai, niin, se virallinen arvostelu: "Oikeat mittasuhteet omaava hyvänkokoinen kaunisilm. pää. hyvä purenta, ikäisekseen vahva runko, sopiva raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä karva.

Liikkuu kinnerahtaasti takaa riittävällä askelpituudella sivulta. Esitetään tänään hieman pulskassa kunnossa.

Hyvä luonne."

Kiitos Suville  hienosta kuvasta!