17.8.2015 Jännä päivä eilen

Eilen kävin vähän kierroksilla. Käytiin taas eläinlääkärissä. Yäk, yäk, yäk!!! Pitääkö siellä nyt alvariinsa ravata? Mua hermostutti niin Jackin puolesta, että haukuin ja murisin jo aulassa kaikille ihmisille ja koirille. Ihmiset katsoi kyllä vähän pitkään. No, enhän mä nyt tavallisesti kellekään hauku tai murise ja eläinlääkärissä ainoat tätä ennen päästämäni äänet ovat muutama pieni vinkaisu, mutta täytyihän mun ilmoittaa kaikille, että Jack on mun ja siihen ette koske!!! Jack taisi myös aika lailla hämmästyä mun mekkalointia, kun istui kiltisti hiljaa sylissä koko aulassa odotteluajan. Aulaemäntä totesi hetken kuluttua, että kaikkien kannalta oli parempi, että siirryimme jo huoneeseen odottelemaan eläinlääkäriä. Jackin tutkiminen sujui hyvin ja se esiintyi edukseen. Oon niin ylpeä siitä! Sitten ne kaivoivat jonkun harjan ja rupesivat rassaamaan sen suuta. Se oli kyllä kamalaa katseltavaa ja vielä pahempaa kuunneltavaa...Kauhea vinku-ulina, jota en tietenkään voinut rauhassa katsella vierestä, vaan oli pakko puuttua asiaan. Sitten sain samanlaisen harjan omaan suuhuni. Ei se oikeasti miltään tuntunut ja kiinnostukseni siihen lopahti tyystin. Jostain kumman syystä mut raijattiin sen jälkeen huoneesta ulos ja suljettiin autoon. Vähän ajan kuluttua Jackin pääsi autoon ihan iloisena ja tyytyväisenä. Oli pusutellut hoitajaa, taisi lipaista vähän lääkäriäkin. Oli kuulemma saanut hienon mikrosirun. Vähän oli niskasta nipistänyt.
Onneksi päästiin sen jälkeen kotipihalle leikkimään.