28.8. Puuhakkaat puutarha-apulaiset

Vielä on kesää jäljellä...ihanaa!
Olemme Jackin kanssa käyttäneet kauniit kelit tehokkaasti nauttien. Olemme tehneet puutarhahommia ihan urakalla, leikkineet ja viettäneet rantaelämää. Kuivien oksien katkominen on rankkaa hommaa.

Kävelylenkeilläkin olemme käyneet. Lapset on käyneet silittelemässä sekä mua, että Jackiä ja vähän aikuisetkin.  Jack osaa jo kerjätä herkkuja. Taitava poika! Se osaa myös tulla kutsusta luokse ja istua käskystä...ajoittain jopa paremmin kuin minä.
Jack on muutenkin tosi mukava. Sen kanssa voi tehdä jo melkein mitä vaan. No, välillä tietysti täytyy vähän rähistä ja näyttää, kuinka kuuluu käyttäytyä ja kuka on kuka. Ja sitten taas juostaan kilpaa tai peräkanaa villisti nelistäen. Jackin saa jo "kooikkerikohtauksia" eli vetää hullunlailla pikaspurtteja. Sisään halutessaan sekin osaa jo haukkua merkiksi. Nopea poika oppimaan! Ja hyvin olen tietysti talon tavoille kouluttanutkin.
Yhtä tai oikeastaan kahta asiaa se ei ole vielä oikein oppinut. Sisäsiisteys on sillä vielä vähän hakusessa. Isommat tarpeet tulee hyvin sanomalehdelle kauas omasta makuupaikasta, mutta pissoja tulee välillä lattioillekin tai jopa matolle. Siitä ei kunnian kukko kyllä laula! Toinen asia, mitä se ei ole oikein sisäistänyt on se, ettei terassille kuulu pissiä. No, jossain määrin kyllä ymmärrän, että aamuisin saattaa tulla vähän kiire ja pakottava tarve, eikä malta odottaa nurmikolle asti, mutta nyt sateella se ei halunnut kastua ja jäi terassille. Muutaman kerran se on selvästi yrittänyt välttää tassujen kastumista aamukasteessa ja jäänyt terassille. Mokomakin mukavuuden haluinen mammankulta! Mun täytyy kyllä vielä koulia sitä...

Ai, niin, Jack täytti tänään 9 viikkoa. Se painaa jo vähän yli kolme kiloa ja säkäkorkeus huitelee jossain 24 sentin tietämillä. Komea poika! Ja taiteellinen! Tälläkin  hetkellä se sisustaa sanomalehdillä.
Pönöttämistä se ei osaa. Tässä toistaiseksi paras otos.

Valokuvaaminen..plääh, tylsää!

 Ja lopuksi vähän söpöilyä.

17.8.2015 Jännä päivä eilen

Eilen kävin vähän kierroksilla. Käytiin taas eläinlääkärissä. Yäk, yäk, yäk!!! Pitääkö siellä nyt alvariinsa ravata? Mua hermostutti niin Jackin puolesta, että haukuin ja murisin jo aulassa kaikille ihmisille ja koirille. Ihmiset katsoi kyllä vähän pitkään. No, enhän mä nyt tavallisesti kellekään hauku tai murise ja eläinlääkärissä ainoat tätä ennen päästämäni äänet ovat muutama pieni vinkaisu, mutta täytyihän mun ilmoittaa kaikille, että Jack on mun ja siihen ette koske!!! Jack taisi myös aika lailla hämmästyä mun mekkalointia, kun istui kiltisti hiljaa sylissä koko aulassa odotteluajan. Aulaemäntä totesi hetken kuluttua, että kaikkien kannalta oli parempi, että siirryimme jo huoneeseen odottelemaan eläinlääkäriä. Jackin tutkiminen sujui hyvin ja se esiintyi edukseen. Oon niin ylpeä siitä! Sitten ne kaivoivat jonkun harjan ja rupesivat rassaamaan sen suuta. Se oli kyllä kamalaa katseltavaa ja vielä pahempaa kuunneltavaa...Kauhea vinku-ulina, jota en tietenkään voinut rauhassa katsella vierestä, vaan oli pakko puuttua asiaan. Sitten sain samanlaisen harjan omaan suuhuni. Ei se oikeasti miltään tuntunut ja kiinnostukseni siihen lopahti tyystin. Jostain kumman syystä mut raijattiin sen jälkeen huoneesta ulos ja suljettiin autoon. Vähän ajan kuluttua Jackin pääsi autoon ihan iloisena ja tyytyväisenä. Oli pusutellut hoitajaa, taisi lipaista vähän lääkäriäkin. Oli kuulemma saanut hienon mikrosirun. Vähän oli niskasta nipistänyt.
Onneksi päästiin sen jälkeen kotipihalle leikkimään.

9.8. vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Jack on jo kuusiviikkoinen koheltaja. Se on oppinut leikkimään leluilla. Me vedetään köyttä ja muitakin leluja yhdessä.

Painoa sille on kertynyt 1950 grammaa.
Sen itsesuojeluvaisto on täydellisen alikehittynyt. Koviin ääniin se kyllä reagoi, mutta rappusten tai eri paikkojen korkeuseroja se ei hahmota...tai siis sen motto tuntuu olevan: mitä suurempi pudotus, sen kovempi vauhti. Kertaalleen se hyppäsi pituutta sängystä lattialle kunnon ponnistusvauhdilla. Onneksi ei käynyt hullummin. Voi poika polo! Pieni pää, suuret aivot???
Pihallakin loikitaan kuin viimeistä päivää...ja sitten sen kone hyytyy äkillisesti.

4.8. Beach boy - rantaleijona

Eilen alkoi kesä ja sen kunniaksi lähdettiin käymään beachillä...

Mä upotin tassuni viileään pehmeään hiekkaan, enkä voinut vastustaa kiusausta kaivaa kuoppaa. Jack oli ensin ihan pihalla, mutta sitten otti tontin omakseen - meidän rantaleijona.

Sopivia misuja ei näkynyt, joten viihdykkeeksi kelpasivat risut, kepit ja kaislat.

 Ainakaan vielä tänään Jack ei heittänyt talviturkkiaan. Hmmm... tarkemmin ajateltuna sen turkki ei ole vielä talvea nähnytkään, eli sillä ei vielä ole talviturkkia. En oo kyllä kertaakaan vielä kuullut, että kesäturkkia olisi heitetty järveen tai mereen. Kesäsaappaat kyllä meni.

Rantaleikeissä on sitä jotain.

The summer finally began yesterday and to celebrate that we went to a beach. What a handsome beach boy! No chicks were around so sticks and reeds got Jack's full attention. Water was not his element yet. Getting toes wet was odd. I instead enjoyed digging my paws into the cool sand and also dipped into the water. How refreshing!

2.8. Suuri saalistaja

...varsinainen peto! Ja samalla niin syötävän suloinen.

Mun mustat korvakarvat, "korvakorut", on käytännössä historiaa, kun Jack harventaa niitä päivittäin. Kyllä tämä äitinä oleminen kysyy hermoja.

Meille on molemmille laitettu omat kupit. Se toimii loistavasti! Käyn ensin tarkistamassa oman kuppini ja sen jälkeen Jackin kupin. Tyhjennän molempia valikoivasti. Usein käy niin, että vaikka kupeissa olisi samaa tavaraa, se maistuu paremmalta Jackin kupista nautittuna.  Käyn tuon tuosta putsaamassa Jackin kupin. Ihmiset ovat niin epäsiistejä! Eihän tuoreruokaa sovi jättää kuppiin pilaantumaan. No, samalla saattaa mennä muutama nappula pikkuisen kuviamuonaa. Ei se nyt ihan niin tarkkaa ole. Sitä paitsi Jack vierailee vastavuoroisesti vähän väliä mun kupilla ja imuroi sieltä sellaista, mikä ei ole kelvannut mulle...ja sitten se taas kelpaakin mulle.

Jackillä on nyt ikää 5 viikkoa ja 2 päivää. Painon nousu on vähän hidastunut ollen nyt 1614 g. Ei hätää, pieni pallero ei ainakaan ulkoisesti vaikuta alipainoiselta.

Jackin tasapaino on selvästi kehittynyt, mutta kyllä mua silti hymyilyttää sen ulkokakat. Se on kuin tasapainotaiteilija pallon päällä etu- ja takatassut tiiviisti toisissaan kiinni ja sitten se pyörii ja heiluu edestakaisin kuin harakka tervatulla katolla. Kun kuono nousee, niin peppu osuu maahan ja päinvastoin. Se on ollut toimitusta tehdessään muutamaan otteeseen kuonollaan epätasaisessa maastossa, rassu. Pääasia, että tulosta syntyy!

Ihanaa, kun Savina ja Bene kävi mun kanssa lenkillä!

Pääsin myös uimaan ja - jippee- noutamaan keppiä!

Taisin vähän myös lainata Jackin lelua...