Mulla on suuri viehtymys karkealla lumella piehtarointiin ja sitä on täytynyt treenata urakalla ennen kuin lumet sulaa.
Jackiä sen sijaan kiinnostaa enemmän, mitä hangen alta löytyy.
Me osataan myös innostua melkein asiasta kuin asiasta ja se on hieno taito! Ihmiset ei vaan aina osaa arvostaa tai ymmärtää innostumisen hienoutta. Esimerkiksi agilityssä mä oon nyt sisäistänyt vauhdin hurman. Ihmiset väittää, että vauhdin kasvaessa mun kuulo huononee. Mä vaan keskityn ja nautin! Keskityn siis vauhtiin. Ja jos ohjeet tulee yhtään myöhässä tai vähääkään tulkinnanvaraisesti, vedän omat johtopäätökseni. Turha siitä mua on syyttää!
Jackkin on aloittanut agilityuran. Se on käynyt jo kaksi kertaa meidän lähihallilla treeneissä. Sekin kuulemma osaa innostua. Valkku oli neuvonut ohjaajaa olemaan innostamatta sitä yhtään enempää...kierrokset lähtee vähän lapasesta. Hyvä Jack! Jälkimmäisellä kerralla mäkin kävin katsastamassa hallin, kun tuli stuntti-tarve puuttuvan treenaajan vuoksi. Outo halli, erilainen alusta, kaikuikin vähän eri tavalla, eri näköiset esteet... Olin hetken sadasosan hämmennyksen vallassa, kunnes rytmi palautui ja kuulo "hävisi". Taidan käydä toistenki stunttaamassa. ;)
Ja voitteko kuvitella? Meidän pikku-Jack on kohta yli-ikäinen pentunäyttelyihin. Sehän on ihan vauva vielä...noo, aika kookas vauva, mutta kuitenkin. Pulleroinen. Vauvan pyöreyttä. Mun muodot sen sijaan alkaa vähitellen palata aikaan ennen ylimääräisiä kiloja. Vielä muutaman sata grammaa vois rutistaa, mutta sit riittää. Jackin painon nousu on onneksi myös taittunut ja paino on itse asiassa jo vähän laskenutkin...paino sanalla VÄHÄN.
Jack kävi tänään toisessa ja viimeisessä pentunäyttelyssä. Suureksi hämmästykseksi sen ravaaminen oli sujunut tällä kerralla hyvin ja seisominenkin oli mennyt ok. Tuomari oli tutkinut sen pöydällä ja alkuun Jackiä oli vähän jänskättänyt, mutta tuomari oli sanonut, ettei se haittaa. Hampaatkin oli saatu lähes kunniallisesti katsottua...tarkennukseksi: Jack ei siis näyttänyt hampaita tuomarille ;) Kilpakaveria oli ujostuttanut huomattavasti enemmän, joten Jack korjasi tällä kertaa potin. Pyyhkeitäkin vähän kyllä tuli: liikaa maallista hyvää ja mustaa karvaa vois olla vähemmän. Toivottavasti aika hoitaa ne mustat haivenet ja läskit saa jatkossa kyytiä. Mun täytyy ruveta juoksuttamaan Jackiä vielä enemmän frisbeen kanssa. Ja dieettiä pukkaa...
Virallinen arvostelu tänään Jämijärvellä ryhmänäyttelyssä: ROP-pentu, KP
Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen: " Hyvin kehittynyt, sopivan kokoinen ja hyvät mittasuhteet, mutta pulleassa kunnossa. Hyvä pään muoto. Tummat silmät, hyvät korvat, joissa hienot hapsut, erinomainen lapakulmaus, syvä ja tilava rintakehä, erinomaiset takakulmaukset. Hyvänlaatuinen karva, punainen väri saisi olla puhtaampi ja kirkkaampi. Esiintyy eloisasti."
Oon kyl tosi ylpee Jackistä! Melkeen juniori.
