24.10.2015 Syvä taantuma

Voi, että mua harmittaa ton Jackin puolesta! Juuri viimeksi kirjoitettiin, että se on oppinut jo isoksi pojaksi ja sisäsiistiksi. Eipä kestänyt kehumista! Mokomakin ... En tiedä, onko se loukkaantunut ihmisille, kun viime viikolla oltiin pari päivää mummun hellässä huomassa, vai menikö siltä vaan konseptit ja biorytmit ihan sekaisin. Joka tapauksessa se on nyt useampana päivänä sekä pissinyt, että kakkinut sisälle ilmoittamatta mitenkään, että sillä olisi tarve päästä ulos :(. No, söötti se silti on, hapsenkakkiainen.

Jack täytti eilen 17 viikkoa. Painoa sille on kertynyt 6,5 kg ja säkäkorkeutta n. 33 cm.
Viikolla Jack kävi myös eläinlääkärissä, eikä pelännyt ollenkaan. Se taas pusutteli eläinlääkärin, eikä ollut moksiskaan rokotuksesta. Reipas pentu! Ainoa, missä se oli vähän pistänyt kampoihin, oli hampaiden katsominen. Kannattaisi kuulemma vähän treenata. Muuten kaikki oli erinomaisen hienosti. Hienot hampaat ja kaikki vielä tallella. Se sai myös ihan oman passin...eikun reissuun, heti kun huvittaa. Ei me kyllä toistaiseksi olla mihinkään lähdössä, tai ainakaan meille ei ole siitä kerrottu, jos oltaiski.

Muuten on ollut aika rauhallista. Mä oon käynyt kerran viikossa agility-treeneissä. Siellä tapaa kavereita ja on muutenkin mukavaa. Välillä menee vähän sunnuntaikävelyn ja turismin puolelle ja sitten taas toisinaan, kun oikein innostun, matte ei pysy mun menossa mukana ollenkaan, eli keskimäärin menee hyvin.

Mulla on diili naapurin sedän kanssa. Aina kun me ollaan samaan aikaan pihalla, mä vien sille mun frisbeen  ja se tai sen kaverit heittää sitä mulle, kunnes jompi kumpi osapuoli väsyy. Ja yleensä se en oo mä. On ne tosin pari kertaa onnistuneet väsyttämään mutkin. Nykysin se menee yleensä näin: setä heittää frisbeen ja mä säntään frisbeen perään ja Jack mun perään. Koska Jack on vähän hitaampi, mä ehdin aina ensin frisbeen luo. Tosiasiassa Jack ei edes oo kiinnostunut siitä frisbeestä kuin muodon vuoksi, mutta siitä on kiva jahdata mua. Usein se jää passiin jonkun puskan luo väijymään, että rynnistän palauttamaan frisbeetä ja hyökkää kohdalla mun kimppuun ja mä yritän väistää sen hyökkäyksen parhaan kykyni mukaan. Hyvää koordinaatioharjoitusta, tosin aina ei törmäyksiltäkään vältytä. Välillä Jack saa anastettua fribeen multa ja mä joudun jahtaamaan sitä voidakseni palauttaa frisbeen seuraavaa heittoa varten. Jack taas ei haluaisi luovuttaa frisbeetä ainakaan ihmisille ja niin me usein laukataan tasatassua fribee hampaissa meidän välissä ja sitten pysähdytään vähän niinkuin köydenvetoon. Mä yleensä voitan, kun oon vahvempi, mutta saa nähdä, kuinka kauan. Jack selvästi vahvistuu päivä päivältä...ja myös nopeutuu. Mun täytyy ruveta salaa treenaamaan.

17.10.2015 Vaippaiästä selvitty!

Jackin lähes kelvollisia pönötyskuvia...vihdoinkin

Ikää siis 16 viikkoa +, paino n. 6,2 kg ja korkeus n.32 cm. Se on selvästi miehistynyt, eikä enää mikään ihan vauva. No, ihan pieni pissavahinko kyllä sattui vielä tänäänkin, eli ehkä juuri vaippaiän ohittanut ADHD-taapero ;). Mamman kulta joka tapauksessa.

                                          Pientä leikkiyritystä lagottoserkku Sherin kanssa

                                          Pellot on aika kivoja.

Molemmat tykätään juosta kovaa. Yleensä vielä niin kovaa, ettei kuvaaja ehdi parhaimpiin juttuihin ollenkaan mukaan, tai sitten näytään kuvissa vain pieninä tunnistamattomina pisteinä. Pääasia, että meillä on kivaa!
Ohessa muutama etanavauhtipätkä leikeistä erityishitaana, että onneton kuvaajakin pysyisi perässä.

                                          

11.10.2015 vauhdikasta rallytokoilua ja kepin anastusta

Tänään oli älyttömän mukava perhe- ja kaveritapaaminen ja ihan mieletön keli!
Paikalle olivat päässeet mun ja Jackin lisäksi Savina ja Bene, sekä Jackin iskä Guido ja Esteri, sekä liuta ihmisiä.

Jackin piti tietysti pusuttaa kaikki ihmiset läpi ja varmistaa, että korvat oli pesty kunnolla.
Me oltiin kaikki loistavia rallytokoilijoita! Jopa onneton pieni Jack juoksi kuin pässi narussa namin perässä hämmentävän hyvään suoritukseen yltäen. Jotain hyötyä sen ahneudesta! ;)
Tässä se treenaa maahan menoa.

Ihmiset yritti moneen kertaan saada meistä perhekuvia, mutta me ei annettu sen liikaa häiritä, eli eipä juuri niistä kuvauksista piitattu. Keppien anastaminen ja niillä kisailu oli paljon mukavampaa ja vauhdikkaampaa puuhaa.

Välillä käytiin pitämässä ryhmäpalaveria ...ja vähän herkuttelemassa...NAM!

                                          Huomaa Jackin kieli!

Sitten  päivän haastavin ja raastavin homma: ryhmäkuva. Meitä taisi olla vähän liian monta liikkuvaa osaa.

                                          Mä yritin näyttää poseerausmallia....

...ja olla kärsivällinen...ja sitten lähti lapasesta....

                                         ...Hajaantukaa!!!

                                          Jack isottelee, sillä on isompi keppi kuin Guidolla.

                                          Pieni intensiivinen perheneuvottelu

                                       
                                          Jack rohkeilee

                                          ...ja ihana Esteri-neiti saa ujon pusun

Kertakaikkisen ihana päivä!
Autossa oltiin aika tasaraha ja kuorsaus taisi kuulua heti moottorin käynnistyttyä.

6.10.2015 Koiruuksia

Mekö muka Jackin kanssa vallattomia? Ei nyt sentään....

Jäin tosin taannoin kiinni ruokapöydällä seisomisesta ties kuinka monennen kerran kuukauden sisään. OOOOPS! Siitä on vaivihkaa vähän niinkuin kehkeytynyt tapa. Alkuun pakenin sinne Jackin karvanharventajahampaita (nyyh, mun korvakorut!), mutta sitten totesin, että sieltähän näkee mainiosti pihalle. Näkee todella hyvin, kuka menee ja vielä tärkeämpää, kuka tulee. Myös pihan pikkulintuja ja oravia voi salaa tarkkailla. No, salaa ja salaa...joskus saatan vähän innostuksesta haukahtaa.

Joo, ja sitten ollaan muutaman kerran livahdettu Jackin kanssa karkuun takapihalta. Se käy itseasiassa jo varsin näppärästi. Opetin Jackille, miten porttia voi vähän työntää tassuilla ja se antaa pikkuisen myöten alareunasta. Jack vielä varmuuden vuoksi kaivoi alareunan kohdalle pienen kuopan, niin että tarpeen tullen pääsemme pujahtamaan kolosta parissa sekunnissa etupihan puolelle. Aika montaa kertaa kyllä jouduttiin treenaamaan ja hiomaan, ennen kuin saavutettiin riittävä sujuvuus ja hyvä taiteellinen vaikutelma. Koordinaation pitää olla kohdillaan. Mä oon tietysti paljon nopeampi ja taitavampi, mutta yllättävän hyvin Jackkin tempusta selviytyy. Jostain syystä ihmiset eivät ole ymmärtäneet riittävästi kehua taidokkaita suorituksiamme. Mitä nyt muutaman kerran huutaneet hurraata...tai siltä se meitä ainakin kuullosti. Höh! Ehkä ne alkaa kyllästyä etuoven avaamiseen. Kai ne käy sieltä ruokapöydältä vakoilemassa, milloin valkoinen häntä heilahtaa...

Jackillä on uusi harrastus. Se käy kelaamassa sukkia; niin likaisia kuin puhtaitakin. Kaikki käy. Sillä taitaa olla sukkafetissi. Milloin se käy makuuhuoneen lattialle tipahtaneen sukan kimppuun, milloin livahtaa raolleen jäänestä ovesta lasten huoneisiin sukkavarkaille tai puhtaan pyykin lajittelupaikalle. Ihan oikein ihmisille, jotka jättävät vaatteitaan lattialle tai muuten vain pienen koiran ulottuville!Mokomat sottapytyt! Ihmiset ei selvästikään ole myöskään osanneet arvostaa Jackin taiteilemia tuuletus/ilmastointiaukkoja sukissa.

Jack harrastaa taidetta muutenkin. Siitä on tullut taitava pikapissaaja ja salakakkaaja, kun silmä välttää. Periaatteessa se osaa olla sisäsiisti, mutta annas olla kun sopiva tilaisuus tarjoutuu, vaikka heti lenkin jälkeen...silloin kun ihmiset vähiten osaavat odottaa. Silloin iskee Speedy Pisutti. Pikainen polvien notkistus - ja ta-daa - hieno lammikko lattialla! Ja jos ovi on rahtusenkin raollaan, väylä vapaana talon kaukaisimpaan nurkkaan ja tarkkaileva katse hetkeksi herpaantuu, tilaisuus tekee varkaan ja tulos on taattu. Leijuva lemahdus paljastaa pienen pakenijan. Onneksi näiden tapahtumien

ilmaantuvuus ovat jyrkässä laskussa.

Jack jatkaa myös aloittamaansa sisustustaiteilijan uraa. Mun mielestä sen tuotanto on kyllä vähän yksitoikkoista ja tylsää. Aina samaa silppua. No, taiteilijalla on oma näkemyksensä. Eikä kukaan voi olla seppä syntyessään, lahjakaskin vaatii treenausta.

                                         Tilataideteos, taiteilija ja taiteilijan ylpeä äiti.

Ollaan me vietetty ihan tavallistakin koiranelämää...

2.10.2015 Jack 14 viikkoa

Aika kiitää siivillä ja Jack kasvaa silmissä. Viime viikonloppuna käväistiin Jackin kanssa sienessä ja vähän maisteltiin vielä viimeisiä mustikoita. Loikittiin urakalla kivien ja kantojen yli ja kisattiin kepeistä. Jack mokoma alkaa olla jo aika vikkelä ja ajoittain onnistui viemään mun keppini ja polleana kurvaili edes takaisin, minkä kintuistaan pääsi...tietysti ryntäsin perään ryöstämään omani takaisin. Oltiin kyllä vähän kuraisia ja turkit täynnä neulasia reissun jälkeen, mutta oli kyllä kivaa!

Käytiin myös moikkaamassa mökkinaapuri Sheriä. Jackiä vähän pelotti, mutta Sheri on superkiltti ja alkukankeuden jälkeen Jack uskaltautui jo ujosti hakemaan Sheriä leikkimäänkin.

Sitten muutama pönötyskuvayritys töppöjalasta...Vaikka kuvista ei uskoisi, häntä vispasi alempia kuvia otettaessa niin, ettei meinattu saada yhtään terävää kuvaa.

Jackin pituutta ja painoa oli ihmisten mielestä vähän haastavaa mitata. Sen pituus eli korkeus huitelee jossain 30 cm:n tienoilla ja paino n. 5,4 kg. Lukemat ovat taatusti epätarkkoja, kun ADHD-pentu ei pysty pysymään paikoillaan nanosekuntia pidempään päiväsaikaan, kun sen virtapiikit on kohdillaan. Hölmöjä, kun edes yrittivät!

Ja tietysti me tykätään edelleenkin kovasti leikkimisestä!!!